Komposiittivideo on yleisin videorajapintatyyppi analogisen videosignaalin lähettämiseen tai vastaanottamiseen televisiosta tai televisiosta. Komposiittivideoliitäntä saattaa liittää televisioon VHS -nauhasoittimen, DVD -soittimen tai pelikonsolin.
Komposiittivideo on keltainen, naaraspuolinen RCA -liitin, joka löytyy tavallisesti kahden ääniliitännän vierestä, toinen punainen, toinen valkoinen. Kolme liitintä yhdessä muodostavat rajapinnan audiovisuaalisille yhteyksille. Punainen RCA -liitin yhdistää stereojärjestelmän oikean kanavan ja valkoinen RCA -liitin vasemman. Keltainen komposiittivideoliitin pyöristää sarjan.
Videovirta koostuu Y -signaalista luminesenssille tai mustavalkoisille arvoille ja C -signaalille värikylläisyydelle tai värille. Y -signaali tarjoaa kirkkautta ja kontrastia, mikä mahdollistaa syvät rikkaat mustat ja hämmästyttävät kirkkaat valkoiset. Tämän signaalin laatu näkyy erityisesti heikosti valaistuissa kohtauksissa, joissa heikentynyt signaali muuttuu “haalistuneiksi” mustiksi ja mykistetyiksi valkoisiksi, mikä vaikeuttaa maisemien tai toimintojen erottamista. Värisignaali- tai RGB punaiselle, vihreälle ja siniselle- sisältää muuttuvien sävyjen luomiseen tarvittavat tiedot. Heikentynyt C -signaali voi aiheuttaa värin, joka ei pidä paikkaansa.
Komposiittivideo on nimetty siten, että Y/C -signaalit pakataan ja kanavoidaan yhden johdon kautta, jotta ne erotetaan televisiossa olevan “kampasuodattimen” avulla. Vaikka komposiittivideo oli standardi monien vuosien ajan, itse prosessi heikentää jonkin verran signaalin eheyttä. Tämä ei ollut ongelma aiemmin, koska television resoluutio ja audiovisuaaliset laitteet olivat yleensä huonompia kuin nykypäivän standardit. Kuitenkin teräväpiirtotelevision ja DVD: n myötä komposiittivideon haitat ovat ilmenneet näytöllä.
Komposiittivideon rajoitukset johtivat S-Videoon, mini-DIN-liitäntään, joka siirtää Y/C-signaalit erikseen, ja kukin saa oman langan käärittynä yhteen vaippaan ja näkyy yhtenä kaapelina. S-Video on myös analoginen ja vaatii edelleen audiokaapeleita.
Viime aikoina S-Video on korvattu komponenttivideolla, joka eristää paitsi Y-signaalin omalla kaapelillaan myös punaisen ja sinisen signaalin, kun taas vihreät arvot päätellään muiden datavirtojen lukemisesta. Komponenttivideo vaatii kolme kaapelia ja äänikaapelit, yhteensä viisi kaapelia. Viimeisin parannus audiovisuaalisiin rajapintoihin on High-Definition Multimedia Interface (HDMI), todellinen digitaalinen käyttöliittymä, joka yhdistää videon ja äänen yhdeksi kaapeliksi säilyttäen täydellisen eheyden. Tämä täysin digitaalinen standardi on tällä hetkellä halutuin käyttöliittymä.