Kondratievin aalto on talouden kiertokulku vapailla markkinayhteiskunnilla, jotka ennusti ja nimitti Neuvostoliiton ekonomisti Nikolai Kondratiev 20 -luvun alussa. Vaikka Kondratievin aalto toteaa, että taloudet käyvät läpi toistuvan nousukauden ja romahdusjakson suunnilleen 50 vuoden välein, joka tunnetaan nimellä supersyklit, 21-luvun taloustieteilijät eivät hyväksy tätä käsitettä laajasti. Tämä siitä huolimatta, että Kondratiev ennusti tehokkaasti vuoden 1929 USA: n pörssikriisin, joka tunnetaan nimellä musta torstai, samanlaisen romahduksen perusteella vuonna 1870 ja dokumentoi useita muita suhdanteita, jotka tukivat hänen teoriaansa, jotka vaihtelivat vuosina 1789 – 1926. Vaikka teoria pysyy tilastorekistereissä, se on saanut enemmän kannatusta marxilaisissa uskomusjärjestelmissä kuin kapitalistisissa.
Kondratievin talousteoria sai laajaa huomiota hänen kirjansa The Major Economic Cycles julkaisemisessa vuonna 1925. Jättäen tutkimuksen hollantilaisten taloustieteilijöiden Jacob van Gelderenin ja Samuel de Wolffin vuonna 1913 tekemästä aiemmasta työstä, Kondratiev tuotti todisteita supertyökierroistaan, kun hän työskenteli Venäjän maatalousakatemiassa ja yritystutkimuslaitoksessa Venäjällä vuoteen 1928 asti. Stalin kuitenkin kritisoi hänen teorioitaan. koska ne olivat ristiriidassa Neuvostoliiton talouspolitiikan kanssa, ja hänet lähetettiin pakkotyöleirien gulagijärjestelmään, josta hänet teloitettiin vuonna 1938. Länsimaiset taloustieteilijät arvostivat Kondratievin aallon kylmän sodan aikana viittaamalla siihen “Kremlinomics” ajatukset ovat sosialistista ja vasemmistolaista propagandaa. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama leimattiin hänen vastustajinaan tukemaan tällaisia sosialistisia ajatuksia jo sen jälkeen, kun hänet valittiin presidentiksi vuonna 2008.
Kondratievin sykli kestää 50-60 vuotta. Todisteita siitä on olemassa myös muinaisina aikoina, mukaan lukien mayojen sivilisaation, Israelin kansan esi -isien sekä kreikkalaisten ja roomalaisten historioitsijoiden dokumentoimat taloussuhdanteet. Puomin ja rintakehän sanotaan kulkevan jatkuvasti neljän vaiheen läpi. Inflaation kasvua seuraa stagflaatio, jossa inflaatio jatkuu, mutta myös työttömyys kasvaa ja kuluttajien kysyntä laskee. Kolmas vaihe on deflaatio, jossa sekä tavaroiden ja palvelujen hintataso että luoton saatavuus vähenevät. Neljäs vaihe on sitten masennus, jossa jatkuu korkea työttömyys ja alhainen tuotanto- ja investointitaso.
Näitä Kondratievin aaltokuvioiden jaksoja on verrattu neljään vuodenaikaan. Inflaatio luokitellaan kevään kasvun ja kaupan rauhanomaisen kasvun ajanjaksoksi, ja kesä alkaa stagflaation ja kuluttajien kysynnän laskun ajan, johon liittyy usein sodan puhkeaminen. Syksyn ajanjaksoa luonnehditaan deflaatiokaudeksi toipumisesta sodasta, jossa kuluttajahinnat laskevat, ja talven neljänteen ajanjaksoon liittyy uusi sota ja alhaiset siviili -investoinnit.
Yhdysvaltojen maallisilla markkinoilla Kondratievin aalto on dokumentoitu ainakin neljällä historiallisella kaudella, jolloin seurasi merkittävä kyky seurata hänen ennustamaansa kausiluonteista nousua ja romahdusta. Talous kävi läpi syklin vuosina 1784–1844, jonka aikana käytiin sekä vuoden 1812 sota (1800–1816) että Meksikon Amerikan sota (1835–1844). Se toistettiin vuosina 1845–1896, jolloin Amerikan sisällissota (1859–1864) ja Espanjan Amerikan sota (1875–1896) täyttivät myös kesä- ja talvikausien stagflaation ja masennuksen.
Tämä jatkui Yhdysvalloissa 20 -luvulle asti. Vuosiin 1896–1949 sisältyi ensimmäisen maailmansodan (1907–1920) taloudelliset vaikutukset ja toisen maailmansodan (1929–1940) taloudelliset vaikutukset. Jokaisen kesä- ja talvisyklin välissä tapahtui edellinen nousukausi ja jälleenrakennusjakso. Viimeisin dokumentointi syklistä vuodesta 2011 on ajanjakso 1949–2011, ja Vietnamin sodan taloudelliset vaikutukset tapahtuivat vuosina 1966–1982 ja terrorismin vastainen sota vuosina 2000–2011 ja siitä eteenpäin.
Vaikka kunkin taloudellisen muutoksen ajanjakso on jonkin verran joustava, samoin kuin kunkin kauden taloudellinen luonne, sykli näyttää olevan olemassa historiallisissa tiedoissa. Taloustieteilijöiden tärkein argumentti Kondratievin aaltoa vastaan ei ole sen olemassaolo vai ei, vaan sen tärkeimmät syyt. Näkemykset vaihtelevat laajasti taloudellisten vaihtelujen syistä sodan vaikutuksista innovaatioiden häiritseviin vaikutuksiin tai maa -spekulaation vaikutuksiin. Tällaiset hyvin erilaiset syyt Kondratievin aallolle ovat, miksi taloustieteelle annetaan usein leima tieteenä.