Kongressin tutkimuspalvelu on puolueeton virasto Yhdysvaltain hallituksen lainsäädäntöelimessä, joka tarjoaa kongressin jäsenille ja komiteoille tietoa ajankohtaisista tai kasvavista kansallista etua koskevista asioista. Yksityiskohtaisilla, täsmällisillä ja objektiivisilla tiedoilla varustetuilla lainsäätäjillä on paremmat valmiudet tehdä järkeviä päätöksiä parhaalla menestysmahdollisuudella. Kongressin tutkimuspalvelun toimittamia tietoja käytetään lainsäädännön kaikissa vaiheissa, alkaen ensimmäisestä lakiehdotusta edeltävästä käsitteellisestä vaiheesta, kuulemisten ja keskustelujen kautta ja jopa voimassa olevan lainsäädännön valvonnan ja analysoinnin aikana.
Vuonna 1914 kaksi kongressiedustajaa Wisconsinista, senaattori Robert LaFollette ja edustaja John M. Nelson, esittivät lainsäädännön, jossa kehotettiin kongressin kirjaston tutkimusosastoa toimittamaan kongressin jäsenten pyytämiä tietoja. Tämä ehdotus perustui New Yorkin ja Wisconsin State Librariesin vastaavien aloitteiden menestykseen. Vuoden 1946 lainsäädännön uudelleenjärjestelylain nojalla tämä haara nimettiin lainsäädäntöviranomaiseksi, ja sen tehtävänä oli tarkistaa tosiasiat, tutkia ja analysoida julkishallinnon organisaatioiden ja yksityisen sektorin luomia asiakirjoja ja julkaisuja.
Kun vuoden 1970 lainsäädäntöuudistuslaki hyväksyttiin, lainsäädäntöviranomainen nimettiin uudelleen kongressitutkimuspalveluksi. Nimen mukana tuli korostus. Lain mukaan painotettiin lainsäädäntöprosessiin suoraan liittyvää analyysiä ja tutkimusta. Laissa vaadittiin myös tiivistä yhteistyötä kongressin budjettitoimiston ja hallituksen vastuuvelvollisuuden kanssa.
Kongressin tutkimuspalvelun raportit laaditaan pitämällä mielessä keskeiset periaatteet. Nämä periaatteet – luottamuksellisuus, oikea -aikaisuus, tarkkuus, objektiivisuus ja tasapaino – varmistavat, että raportit ovat luotettavia tietolähteitä eivätkä puolueellisia työkaluja. Poliittiset suositukset eivät sisälly näihin raportteihin, ja kaikki pyritään pysymään puoluepolitiikan yläpuolella. Esimerkiksi tavanomaisissa olosuhteissa kongressin tutkimuspalvelun resursseja ei käytetä istuvien tai entisten kongressin jäsenten tutkimiseen.
Huolimatta siitä, että vuosien aikana on toistuvasti kehotettu ns. “Auringonpaistetta koskevia lakeja”, kongressin tutkimuspalvelun raportit eivät ole avoimesti julkisia. Yleisön jäsenten, jotka ovat kiinnostuneita lukemaan jonkin näistä raporteista, on tavallisesti esitettävä kongressin jäsenelle kyseistä raporttia koskeva pyyntö. Joissakin tapauksissa aiemmin julkaistut raportit voivat olla saatavana toisesta lähteestä, kuten myynnistä yksityiseltä toimittajalta tai verkkoviestinä. Monet raportit sisältävät luottamuksellisia tietoja eivätkä ole yleisön saatavilla.