Vaikka kaikilla sanoilla on kirjaimellinen merkitys tai denotaatio, useimmilla sanoilla on myös merkitys. Konnotaatio on tunne tai yhdistys, jolla sanalla on kirjaimellisen merkityksensä ulkopuolella. Runoilijat käyttävät runossa konnotaatiota luodakseen tunnelmaa ja sävyä sekä hallitakseen sitä, miten lukija ajattelee henkilöä, paikkaa, asiaa tai käsitettä. Joillakin sanoilla on negatiivinen merkitys, kun taas toisilla sanoilla positiivinen. Joissakin tapauksissa kahdella sanalla voi olla sama kirjaimellinen merkitys, mutta hämmästyttävän erilaiset merkitykset. Sekä “koti” että “talo” viittaavat paikkoihin, joissa ihmiset asuvat, mutta sana “koti” voi saada lukijan ajattelemaan lämmön ja perheen paikkaa, kun taas monet pitävät sanaa “talo” kylmänä ja persoonattomana.
Toisin kuin kirjailijat tai esseistit, joilla on enemmän tilaa sanoa mitä he haluavat sanoa, runoilijalla on rajallinen määrä sanoja, joilla hän voi saada pointtinsa esille. Käyttämällä konnotaatiota runoudessa runoilija voi luoda tietyn tunnelman, sävyn tai tunteen yksinkertaisesti käyttämällä oikeaa sanaa tai lyhyttä ilmausta. Useimmat runoilijat pitävät sanavalintaa erittäin tärkeänä, koska vaikka kahdella sanalla voi olla sama kirjaimellinen merkitys, niiden konnotaatiot voivat olla hyvin erilaisia. Esimerkiksi sanoilla “vahva” ja “voimakas” on samanlainen kirjaimellinen merkitys. Mutta vaikka sana “vahva” voi saada ajattelemaan henkilöä, jolla on lujuutta ja luonnetta, sana “voimakas” voi saada lukijan ajattelemaan henkilöä, jolla on vaurautta ja sosiaalista vaikutusvaltaa.
Joskus runouden merkitys on positiivinen. Runoilija valitsee tietyt sanat, koska niillä on onnellisia yhteyksiä useimmille ihmisille, ja kirjoittaja haluaa luoda positiivisen tunteen lukijaan. Runo voi kuvata taideteoksen luomista “syntymäksi”, jotta lukija voisi ajatella jotain, joka voi olla vaikeaa ja tuskallista, mutta lopulta iloista. Kuvatakseen uutta kumppanuutta runoilija voisi kuvata sen häät, merkitäkseen, että kyseessä on ”iloinen liitto”. Jos runoilija haluaa lukijan näkevän jotain onnelliseksi tai innostavaksi, hän voi verrata sitä vuoristorataan tai kuvata sitä hiihtämiseksi vuorelta hurjaa vauhtia.
Runossa esiintyvä konnotaatio voi olla myös negatiivinen. Itse asiassa monet runoilijat merkitsevät runouttaan asettaakseen tietyn tunnelman tai sävyn tai saadakseen lukijan ajattelemaan jotain negatiivisella tavalla käyttämällä sanaa, jolla on negatiivinen merkitys. Hahmon kuvaaminen kunnianhimoiseksi voi varmasti saada lukijan ajattelemaan jotakuta, joka haluaa tiettyjä asioita ja ehkä pyrkii saamaan ne. Sanan “ahne” käyttäminen saa lukijan kuitenkin näkemään hahmon sellaisena, joka on itsekäs, ahkera ja luultavasti valmis käyttämään epärehellisiä keinoja saadakseen haluamansa.