Konsonanssi, konsonanttien toistaminen kahden tai useamman sanan sisällä peräkkäin, on suosittu, monipuolinen kirjallinen laite. Se sekoitetaan usein alliteraatioon, joka on eräänlainen konsonanssi. Konsonanssi palvelee monia samanlaisia toimintoja kuin allitointi sekä omia erityistoimintojaan. Yleisesti ottaen runon konsonanssi tarjoaa monipuolisen kuuloalueen.
Nykyaikaiset runot käyttävät konsonanssia kaltevaksi riimiksi tai lähellä riimiä. Tämä konsonanssi vinossa tai lähellä riimiä antaa kirjoittajalle enemmän luovaa vapautta luodessaan runojaan. Runouden konsonanssi korostaa myös sanoja pakottamalla yleisön pitämään tauon ja ajattelemaan syvemmälle “rhyming” -sanoja. Tämä johtuu siitä, että se häiritsee yleisön odotuksia perinteisestä riimistä.
Yhdenmukaistamisvirta palvelee yleisöä sanoiksi. Tämä tapahtuu konsonanssin ottaman mitatun lyönnin kautta, aivan kuten rap -musiikin lyönnit. Runouden konsonanssi voi saada lähes hypnoottisen tahdin, joka valloittaa yleisön olematta yhtä ilmeinen kuin allitaatio. Erilaisten konsonanssien käyttäminen runossa estää myös sen kuulostamasta lapsen riimiltä, toisin kuin runollinen laite, kuten alliteraatio.
Konsonanssin käytön runoudessa, aivan kuten muidenkin runollisten välineiden, kuten assonanssin ja alliteraation, sanotaan antavan runon “pomppia”. Toistuva konsonantti on aina korostetussa tavussa, mikä luo vieläkin korostuneemman äänen konsonanttisanoihin. Kun ääni sekoitetaan muiden sanojen kanssa lauseessa, jolla on konsonanssi, ääni luonnollisesti nousee ja laskee ja luo “pomppivan” äänen. Tämä ääni innostaa luonnollisesti korvia ja aivoja.
Huomio jokaisen sanan moniin osiin ja lauseisiin yhdessä jännityksen kanssa, jonka konsonanssi tuo mukanaan, toimii langana, joka kuljettaa yleisön runon läpi. Nämä komponentit toimivat lukijaa tai kuuntelijaa tyydyttävänä aktiviteettina ja jopa kuulemismatkana. Se saa lukijan ennakoimaan runon tulevat rivit ja tuntee halun jatkaa loppuun asti. Runosta voi siten tulla melkein kuin peli yleisölle, jos runoilija päättää käyttää konsonanssia tällä tavalla.
Konsonanssi voi myös lisätä sanojen syvyyttä ja tekstuuria. Tämä johtuu siitä, että kun tietyt sanat käyttävät konsonanssia, erityisesti kaksinkertainen konsonanssi tai pararhyme, se korostaa, että sanojen ja runon sisällä välitettävän tunteen välillä voi olla läheisempi semanttinen yhteys. Tätä konsonanttitoimintoa käyttävät usein modernit runoilijat ja kirjailijat.