Konsonantti on ääni puhutulla kielellä, jolle on tunnusomaista supistuminen tai sulkeminen yhdessä tai useammassa äänireitin kohdassa, kuten huulet, kieli ja hampaat. Sana ”konsonantti” viittaa myös jokaiseen kirjaimeen, joka merkitsee tämän tyyppistä ääntä. Tämä termi tulee latinalaisesta sanasta ja tarkoittaa “kuulostavaa yhdessä” tai “kuulostavaa” – ajatus on, että konsonantit eivät yleensä kuulosta itsestään, vaan esiintyvät vain läheisen vokaalin kanssa. Esimerkiksi konsonantit eivät tyypillisesti voi muodostaa sanoja itse, vaikka jotkut saattavat toimia vokaaleina tietyissä sanoissa. Tämän termin latinalainen merkitys ei kuitenkaan heijasta nykyaikaista kielellistä ymmärrystä, joka määrittelee ne äänikanavien supistusten kannalta.
Kirjeet
Englanninkielisessä aakkosessa 21 kirjainta, jotka tyypillisesti tarkoittavat konsonantteja, ovat B, C, D, F, G, H, J, K, L, M, N, P, Q, R, S, T, V, W, X, Y ja Z. Kirjain Y voi myös toimia vokaalina sanoissa, kuten “myytti” ja “yrittää”. Kahdella englanninkielisellä sanalla kirjain W toimii myös vokaalina: “cwm” ja “crwth”, ja ääni on pitkä “u” -ääni. Kun konsonanttikirjain toimii sanassa sekä vokaalina että konsonanttina ja on oma tavunsa, kuten sanassa ”prisma”, sitä kutsutaan sononiksi. Jotkut ääniä edustavat sanat voivat myös koostua kokonaan konsonanteista, kuten “shh” ja “brr”.
Äänet
Kirjallisessa englannissa on vähemmän konsonanttikirjaimia kuin puhutussa englannissa on konsonanttiäänet – englanniksi on 24 yleistä konsonanttiääntä – joten jotkut kirjaimet edustavat useampaa kuin yhtä konsonanttia. Kirjainpareja, kuten “sh”, “th” ja “ng”, käytetään edustamaan joitain ääniä. Joillakin kirjaimilla ja kirjainyhdistelmillä on eri ääntäminen eri sanoissa, kuten raskaampi “th” ääni “tässä” verrattuna pehmeämpään “th” ääneen “asia” -kohdassa. Koska konsonanttiäänien lukumäärä kaikilla maailman kielillä on suurempi kuin konsonanttien määrä eri aakkosissa, kielitieteilijät ovat luoneet järjestelmiä, kuten IPA (International Phonetic Alphabet), joka antaa yksilöllisen symbolin jokaiselle mahdolliselle konsonanttiäänelle.
Kategoriat
Konsonantit voidaan luokitella niiden äänikanavan osien mukaan, joita käytetään oikean äänen tuottamiseen. Esimerkiksi labiaaliset konsonantit ovat niitä, jotka käyttävät huulia oikean äänen tuottamiseen. Koronaaliset ja selkäkonsonantit käyttävät kielen etu- ja keskiosaa. Muunlaiset konsonantit käyttävät osia, kuten kielen pohja, hampaat ja äänihuulet. On myös alaluokkia, jotka ovat tarkempia, ja jotkut äänet käyttävät näiden osien yhdistelmää.