Korkea -asteen laki käsittää joukon lakeja, jotka koskevat korkeakouluja ja yliopistoja. Perinteisesti korkeakoululainsäädäntö keskittyi tutkinnon suorittamiseen opiskelijoiden oikeuksiin. Korkeakoululaki on kehittynyt käsittämään opettajan oikeudet, yliopiston työntekijöiden oikeudet, institutionaaliset oikeudet – erityisesti teknologian kehityksen ja yliopistojen työntekijöiden tuottaman tieteellisen työn osalta – sekä hallituksen politiikan ja yksityisten tutkimusaloitteiden välinen ristiriita.
Harvardin yliopistosta tuli ensimmäinen korkea -asteen oppilaitos Yhdysvalloissa vuonna 1636. Korkeakoululaki on sittemmin kehittynyt vastauksena moniin instituutteihin, jotka ovat syntyneet sen jälkeen, kun kongressi hyväksyi Morrill -lain vuonna 1862. Tämä lainsäädäntö myönsi maata kaikille valtioille perustaakseen yliopistoissa, pääasiassa maataloudessa, tekniikassa ja tieteessä.
Vuoden 1965 korkeakoululaki (HEA), joka on osa presidentti Lyndon Johnsonin ”Great Society” -järjestöä, lisäsi yliopistojen pääsyä useampiin opiskelijoihin tarjoamalla taloudellista tukea opiskelijoille – myös apurahoja ja lainoja – ja perusti National Teacher’s Corp: n. kuuden vuoden välein. Kongressi tekee usein muutoksia korkeakoululakiin ennen lain hyväksymistä. Viimeaikaisiin korkeakoululainsäädännön parannuksiin kuuluu vuoden 2008 muutokset, jotka muuttavat lain nimen korkeakoululain lakiin ja joilla pyritään varmistamaan, että kehitysvammaisilla opiskelijoilla on suurempi mahdollisuus saada tutkinto.
HEA: n lisäksi monet valtiot säätävät korkeakoululainsäädäntöä koulutuksen saatavuuden turvaamiseksi. Rajavaltioissa, kuten Texasissa ja Kaliforniassa, on lakeja, jotka suojaavat asukkaiden oikeuksia heidän kansalaisuudestaan riippumatta. Kalifornian korkein oikeus antoi vuonna 2010 tuomion, joka antoi asiakirjoittomille asukkaille, myös maassa laittomasti asuville, pääsyn alempiin osavaltion lukukausimaksuihin.
Korkeakoululainsäädäntö kehittyy nopeasti vastauksena erilaisiin yhteiskunnallisiin näkökohtiin liittyviin ajankohtaisiin kysymyksiin. Yleisiä korkeakoululainsäädännön kysymyksiä ovat rotuun, sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä, seksuaalinen häirintä, uskonnonvapaus ja vihapuhe. Polarisoivia kysymyksiä, kuten eläinkokeita ja tutkimuksen ekologisia vaikutuksia, on tullut esiin, ja ne heijastavat myös kansallista keskustelua. 21. vuosisadan alussa kantasolututkimus, joka perinteisesti tapahtuu sekä yksityisissä yrityksissä että yliopistoissa, jotka tukeutuvat valtion rahoitukseen, on ollut otsikoissa ja eturintamassa kansallisissa vaaleissa ja oikeudellisissa keskusteluissa. Kannattajat pitävät tutkimusta ihmishenkien pelastamisena, kun taas vastustajat tuomitsevat sen valtion hyväksymäksi abortiksi, ja yliopistot joutuvat usein tällaisten taistelujen keskelle.