Korollinen laina on rahoitusväline, jota käytetään joskus eräänlaisena lainana lainanantajan ja lainanottajan välillä. Instrumenttia käytettiin joskus Yhdysvalloissa 19-luvulla, varsinkin maan sisällissodan aikana, yhdessä useiden osavaltioiden tuona myrskyisenä aikana laskeman paperirahan kanssa. Korollinen laina on edelleen elinkelpoinen lainatyyppi useilla alueilla ympäri maailmaa, ja hallitukset sekä institutionaaliset lainanantajat voivat käyttää sitä lainaakseen lainoja päteville henkilöille.
Lainanantaja tarjoaa korollisen lainan lainanottajalle tietyn rahasumman. Yleensä lainanantaja pätevöittää lainanottajan ennen lainan myöntämistä, tarkistaa luottoluokitukset ja muut viittaukset. Korolliselle lainalle määrätään korkoprosentti, jolloin sekä korko että lainan pääoma erääntyvät kokonaisuudessaan tiettyyn päivämäärään mennessä. Varsinaisen lainan luonteesta riippuen lainanottaja voi käyttää maksuaikataulua, joka jakaa erääntyneen määrän useaan maksuun, jolloin viimeinen erä erääntyy lainan eräpäivänä. Muina aikoina lainanottaja voi suorittaa maksuja epäsäännöllisesti, suorittaa loppumaksun ja maksaa lainan eräpäivänä tai sitä ennen.
Vaikka poikkeuksiakin on, korollinen laina on yleensä pitkäaikainen velkasitoumus. Tämä tarkoittaa, että laina-aika on pidempi kuin yksi vuosi. Joitakin yleisiä esimerkkejä ovat asuntolainat, autolainat ja jopa allekirjoituslainat, joiden erääntymispäivä on vähintään vuosi. Useimmilla hallituksilla on käytössä erityisiä säännöksiä, jotka auttavat säätelemään lainoihin sovellettavia korkoja ja tarjoavat kuluttajille jonkin verran suojaa siltä kannalta, mitä lainanantajat voivat veloittaa palveluistaan. Lisäksi lainanantajien on noudatettava erityisiä säännöksiä myös siinä tapauksessa, että lainanottaja laiminlyö lainan, ja on tarpeen todeta laina laiminlyönneiksi ja saada hallintaansa lainanottajan lainan myöntämishetkellä antamat vakuudet.
Korollinen laina voi olla myös julkisyhteisön liikkeeseen laskema velkainstrumentti, kuten valtion velkakirja tai valtion joukkovelkakirja. Tässä skenaariossa lainan ostaja pitää sen hallussaan jonkin aikaa ja voi lunastaa sen kertyneen koron kera, kun se on erääntynyt. Hallitukset käyttivät toisinaan tätä prosessia keinona kerätä rahaa tiettyyn hankkeeseen, kuten koulujen rakentamiseen tai jonkin muun jatkuvan prosessin rahoittamiseen, joka lopulta hyödyttää sen kansalaisia.