Korvausvaikutus, joka tunnetaan joskus eräänlaisena korvaussopimuksena, on termi, jota käytetään kuvaamaan, kuinka hinnanmuutos vaikuttaa kuluttajien ostotoimintaan. Tämä ilmiö on itse asiassa yksi kahdesta erillisestä vaikutuksesta, jotka voivat ilmetä hinnanmuutoksen seurauksena. Yleensä korvaava vaikutus viittaa tilanteisiin, joissa kuluttaja on motivoitunut ostamaan vähemmän kalliita tuotteita ja korvaamaan ne halvemmalla tuotteella.
Yksi korvaavan vaikutuksen tekijöistä on olettamus, että kuluttajan tulotaso ei muutu. Vain hinta on muuttunut. Tästä seuraa, että jos hinta olisi pysynyt entisellä tasolla, kuluttajalla ei olisi motivaatiota tehdä muutosta, koska hän piti aiempaa hintaa oikeudenmukaisena. Toisin kuin tulovaikutus, jossa kuluttajan tulot muuttuvat, tämä ilmiö keskittyy suoraan hinnanmuutoksen vaikutukseen, joka saa kuluttajat muuttamaan ostotottumuksiaan niin, että he saavat edelleen saman määrän ilman rahaa.
On tärkeää huomata, että korvaava vaikutus ei tarkoita sitä, että kuluttajat yksinkertaisesti lopettaisivat kalliimman tuotteen ostamisen kokonaan. Sen sijaan ne vähentävät kyseisen tuotteen kulutusta ja lisäävät edullisemman tuotteen kulutusta. Vaikka pieni hintaero ei aiemmin riittänyt motivoimaan kuluttajaa kokeilemaan halvempaa tuotetta, suosikkituotteen hinnan nousu teki säästöistä houkuttelevamman ja sai aikaan muutoksen.
Tämä liittyy usein talousarvion rajoituksiin, koska kuluttajat yrittävät pitää menonsa tietyllä alueella. Jos esimerkiksi tietyn purkitettujen vihreiden papujen tuotemerkin hinta nousee 0.75 dollarista (USD) per tölkki 1.00 dollariin / tölkki, jotkut kuluttajat voivat olla motivoituneita kokeilemaan talon tai myymälän tuotemerkkiä, jonka hinta on 0.50 USD. Sen sijaan, että ostaisi neljä tölkkiä kalliimpaa tuotetta, kuluttaja ostaa kaksi tölkkiä kustakin tuotemerkistä, mikä kompensoi tehokkaasti hinnankorotuksen ja käyttää saman summan rahaa saadakseen saman määrän purkitettuja vihreitä papuja.
Tuotteiden ei tarvitse olla samankaltaisia korvaavan vaikutuksen aikaansaamiseksi. Tarvitaan vain tarve korvata osittain tuotteen käyttö, jolla on nyt korkeampi hintalappu, halvemmalla. Tämä tarkoittaa sitä, että jos hampurilaisen hinta nousee merkittävästi, kotitalous voi päättää vähentää naudanlihan kulutusta neljästä illasta viikossa kolmeen ja lisätä samalla edullisemman kanan kulutusta. Toinen lähestymistapa olisi lisätä vihannesten kulutusta ja vähentää samalla lihan käyttöä useissa aterioissa koko viikon ajan.