Koulun fobia tai didaskaleinofobia on eräänlainen fobia, jossa ihmiset pelkäävät mennä kouluun. Tämä tila ilmenee yleisimmin lapsilla, klassisesti kahdeksan ja 13 -vuotiaiden välillä, ja se voi olla hyvin heikentävä, varsinkin jos sen annetaan edetä. Koulufobian hallintaan voidaan käyttää monenlaisia tekniikoita. Lapset, joilla on tämä sairaus, hyötyvät yleensä siitä, että he näkevät psykoterapian ammattilaisen, joka voi auttaa lasta ja auttaa vanhempia ja kouluvirkailijoita tukemaan lasta.
Tämä yleinen fobia liittyy monenlaisiin syihin. Se johtuu usein eroahdistuksesta, mutta se voi myös aiheuttaa monia erilaisia stressiä. Lapselle, joka on äskettäin muuttanut, kärsinyt menetyksen tai eron, voi kehittyä koulufobia, ja fobioita voi kehittyä myös vastauksena kiusaamiseen, diagnosoimattomaan oppimisvaikeuteen, käsitykseen huonosta suorituksesta koulussa tai tiettyyn opetustyyliin. Koulofobian syyn ymmärtäminen on tärkeä askel hoidon järjestämisessä.
Lapsi, jolla on koulufobia, yleensä kieltäytyy menemästä kouluun tai protestoi ylimielisesti. Hän voi sairastua fyysisesti, kun hänet on määrätty kouluun, tai väärentää sairauden oireet välttääkseen menemisen. Kun lapsi saapuu kouluun, hän voi juosta karkuun eikä mennä luokkaan, ja lapsi voi kehittää käyttäytymisongelmia luokassa ja leikkikentällä. Kun koulusta keskustellaan, lapsi voi tulla synkkä, järkyttynyt, vihainen tai aggressiivinen.
Heti kun koulufobiaa epäillään, vanhempien on ryhdyttävä toimiin sen korjaamiseksi. Kuten muutkin fobiat, koulufobia pahenee, mitä kauemmin sitä ei hoideta, ja se voi häiritä lapsen menestystä koulussa. Hoito voi sisältää psykoterapiaa sekä säätöjä kotona ja luokkahuoneessa. Jos esimerkiksi kiusaaminen on syy, kiusaamistilaan puututaan. Koulun henkilökunta voi myös kohdata lapsen ovella ja saattaa hänet luokkaan ja tukea lasta koko koulupäivän ajan, jotta lapsi kokee olevansa ystävällinen aikuinen aina käytettävissä.
Kotona tehtäviin muutoksiin voi kuulua vanhempien tukeva kieli sekä tuki, kuten apu kotitehtävissä. Jos lapsi kokee itsensä riittämättömäksi, vanhemmat voivat kannustaa lasta tutkimaan kiinnostavaa aluetta ja saavuttamaan taitoa, jotta hän voi tuntea olonsa hyväksi. Vanhemmat voivat myös puhua lastensa kanssa heidän omasta koulupelostaan ja siitä, miten he ovat selviytyneet niistä, ja siitä, että he nauttivat koulusta ja koulumaisesta toiminnasta. Lukeminen lapsille ja järjestäytynyt toiminta kotona voi myös auttaa hälventämään koulofobiaa.