Kova laki on termi, jota käytetään kuvaamaan tietyntyyppistä perustuslakia, erityisesti kansainvälisessä oikeudessa. Se voidaan ymmärtää parhaiten verrattuna sen vastineeseen, pehmeään lakiin. Sitovat ja täytäntöönpanokelpoiset oikeudelliset asiakirjat, kuten allekirjoitetut kansainväliset sopimukset ja YK: n päätöslauselmat, ovat tiukkoja lakeja. Ei-sitovat julistukset ja ohjeet, joissa vain ilmaistaan yleinen filosofia ja joita ei voida panna täytäntöön paitsi yleisen mielipiteen tuomioistuimessa, ovat pehmeitä lakeja.
Kansainvälinen oikeus on ainutlaatuinen oikeudellinen foorumi. Suvereenien maiden välillä ei ole hallintoelintä, joka voisi tietysti vaatia tietyn maan lain noudattamista. Kansakuntien on päästävä keskenään sopimukseen laista, jota ne noudattavat suhteissaan toisiinsa. Näistä sopimuksista, joita usein kutsutaan traktaateiksi tai päätöslauselmiksi, neuvottelevat ja allekirjoittavat asianmukaiset poliittiset viranomaiset, ja niistä tulee kansainvälisen oikeuden välineitä. Kansainvälinen yhteisö on perustanut tuomioelimiä, kuten YK: n ja Maailman tuomioistuimen, joiden tehtävänä on varmistaa, että maat noudattavat kansainvälisiä sopimuksiaan tai että muu maailma joutuu syrjäytymään.
Maailman kansat erottavat allekirjoitetut sopimukset ja hyvän tahdon eleet. Allekirjoitettu sopimus on kova laki. Se selviää maan muuttuvasta poliittisesta hallinnosta, kunnes maa vetäytyy sopimuksesta. Täytäntöönpanokyky on sitovan sitovan lainsäädännön keskeinen piirre, koska siinä määritellään seuraamukset, jotka on arvioitava, jos osapuoli luopuu velvoitteistaan. Solidaarisuuslausunnot ja hyvän tahdon eleet ilmaisevat maan filosofiaa, mutta mikään ei estä maata menemästä toiseen suuntaan, jos poliittiset tuulet muuttuvat.
Ehkä paras esimerkki kovasta ja pehmeästä lain dichotomiasta toiminnassa on Euroopan unionia sääntelevä kansainvälinen oikeus. Suvereenien valtioiden yhteisönä jäsenmaiden on oltava huolellisia virallisten velvoitteidensa määrittelyssä. Unionin edistämässä yhteistyöympäristössä on kuitenkin kehittynyt pehmeitä laillisia käyttäytymissääntöjä ja yleisiä periaatteita, jotka ovat osoitus kansakuntien keskinäisestä suvaitsevaisuudesta. Jotkut tutkijat kiinnittävät erityistä huomiota tähän kehitykseen, koska pehmeästä laista puuttuvat kovan lain tärkeät piirteet, kuten oletettu velvollisuus, täytäntöönpanokelpoisuus, yhdenmukaisuus ja kyky ratkaista asia tuomioistuimessa. Joidenkin mielestä on parasta pitää maan velvoitteet rajoitettuina siihen tiukkaan lakiin, jonka maa on virallisesti ratifioinut.