Kova valuutta, jota kutsutaan myös vahvaksi valuutaksi, on valuutta, jota ihmiset käyttävät useammalla kuin yhdellä maailman alueella, koska se on laajalti hyväksytty vastineeksi tavaroista ja palveluista. Tämä johtuu siitä, että sitä pidetään maailmanlaajuisesti luotettavana arvovarastona. Kovan valuutan on myös oltava sellainen, joka tulee maasta, jolla on poliittinen ja taloudellinen vakaus. Lyhytaikainen arvon vakaus ja likviditeetti valuuttamarkkinoilla ovat muita kovalle valuutalle tyypillisiä piirteitä. Kovan valuutan käsite liittyy monin tavoin varavaluutan käsitteeseen.
20 -luvulla Yhdysvaltain dollari ja Ison -Britannian punta nousivat maailman tärkeimmistä kovista valuutoista. Myös Saksan Saksan markkaa pidettiin yhtenä parhaista kovista valuutoista ennen kuin se korvattiin eurolla. Sen lisäksi, että kovaa valuuttaa voidaan hyödyntää kansainvälisessä valuutassa, sitä voidaan käyttää myös maissa, joissa on komentotalous, kuten Kiinan kansantasavallassa ja entisessä Itä -Saksassa. Näissä maissa ja joissakin muissa maissa on ja oli erikoisliikkeitä, jotka eivät hyväksyisi paikallista valuuttaa, vaan vain kansainvälisesti tunnustettua kovaa valuuttaa. Näissä kaupoissa myytiin usein niukkoja ja/tai tuontituotteita, joten tarve maksaa tavarantoimittajille jotain vakaampaa kuin paikallinen valuutta.
Taloustieteessä kova valuutta nähdään erillisenä pehmeästä valuutasta, joka ei pidä arvoa hyvin tai tulee maasta, joka kärsii sodasta, ankarasta diktatuurista tai muusta poliittisesta tai taloudellisesta epävakaudesta. Joissakin tapauksissa pehmeää valuuttaa voidaan pitää muuna kuin kultaharkkoina, kultakolikoina tai kultapaperilla. Vaikka kullan arvo vaihtelee ainakin valuutan suhteen, nämä kovan ja pehmeän valuutan määritelmät ovat sovellettavissa keskusteltaessa pitkän aikavälin taloudellisesta suuntauksesta, joka tunnetaan nimellä Greshamin laki.
Tämä laki, joka on nimetty 16-luvun englantilaisen rahoittajan mukaan, sanoo, että korkealaatuinen valuutta korvataan ajan myötä huonommalla valuutalla. Kun näin tapahtuu, korkealaatuista valuuttaa, kuten kultaa, käytetään pääasiassa vaurauden varastona, kun taas huonolaatuisesta valuutasta tulee vaihtoväline. Yksi esimerkki tästä on se, että Yhdysvaltain valtiovarainministeriö luopui kultastandardista vuosikymmeniä sitten fiat -valuutan hyväksi, joka on Yhdysvalloissa nyt käytetty paperiraha. Sitä ei tueta kullalla siinä mielessä, että hallitus ei Vaihda nyt kulta paperiin, kuten se olisi kultastandardin mukaan.