Yleensä kristologia on Jeesuksen Kristuksen luonteen ja olemuksen tutkimus. Se on kristillisen teologian erillinen ala. Yksi kristologian pääkysymyksistä on, kuinka Jeesus Kristus voisi olla samanaikaisesti sekä ihminen että jumalallinen, toisin sanoen inkarnaatio. Muita kristologisia aiheita ovat kysymys ylösnousemuksesta ja Kristuksen tarkka suhde Pyhään Kolminaisuuteen.
Joihinkin varhaisiin kristologisiin ongelmiin liittyi Kristuksen ja Jumalan välisen suhteen luonne. Se herätti kysymyksiä joillekin ihmisille, kuten ‘jos Kristus oli ihminen, kuinka oli mahdollista, että hän oli myös jumalallinen?’ Tähän kysymykseen tarjottiin monia ratkaisuja, kuten gnostinen tulkinta, joka ehdotti, että Kristuksen fyysinen ruumis oli vain harhainen muoto, jonka tuotti korkeampi hengellinen olemus. Tätä tulkintaa kutsutaan doketismiksi. Sitä vastoin muut tulkinnat, kuten klassinen itä -ortodoksinen näkökulma, uskoivat, että Kristus oli sekä täysin ihminen että täysin jumalallinen.
Tällaisten Kristuksen luonnetta koskevien erimielisyyksien mukaan Nizzan ensimmäinen kirkolliskokous pidettiin vuonna 325. Tämä oli yksi ensimmäisistä piispakokouksista, joissa kristologiasta keskusteltiin ankarasti. Yksi neuvoston tarkoituksista oli määrittää Kristuksen luonne sellaisena kuin apostolit sitä kuvailivat. Tässä kokouksessa muotoiltiin yhtenäinen kristillinen oppi, joka tunnetaan nimellä Nicean uskontunnustus. Se vahvisti Kristuksen jumalallisuuden ja identifioi hänet suoraan Jumalan kanssa.
Nizzan uskontunnustuksesta huolimatta teologit jatkoivat Kristuksen kaksinaamaisuuden ja jumalallisuuden tutkimista. Erilaiset teologit ja kristologit tarjosivat monenlaisia ratkaisuja. Yksi esimerkki on metaxu -käsite, joka on platoninen termi, jota hopeakauden venäläiset ortodoksiset teologit käyttävät selittääkseen Kristuksen luonteen. Metaxu voidaan kääntää resonanssiviestinnäksi, ja se tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että jumalallisuus ja maailma liittyvät toisiinsa ja ovat myös erillään. Näille teologeille Kristusta pidettiin yleisesti metaxun inkarnaationa.
Muita lähestymistapoja kristologiaan on käytetty esittämään argumentteja ateismin puolesta. Esimerkiksi slovenialainen filosofi Slavoj Žižek hyväksyy Kristuksen kaksinaisen jumalallisuuden ja ihmisyyden, mutta käyttää sitä osoittaakseen, ettei Jumalaa ole olemassa. Kirjailija GK Chestertonin jälkeen Žižekin kristologiassa ratkaiseva hetki on se, kun Kristus ristiinnaulitaan ja sanoo: ‘Jumalani, miksi olet hylännyt minut?’. Žižekin mukaan, koska Kristus on Jumala, tämä tarkoittaa, että Jumala ei usko itseensä. Siten Žižekille kristologian ja kristillisen uskonnon merkitys on se, että se on ensimmäinen uskonto, jossa Jumala kieltää oman olemassaolonsa.