Kudossiirto on lääketieteellinen toimenpide, jossa luovuttajan kudosta käytetään korvaamaan potilaan puuttuva tai vaurioitunut kudos. Voidaan käyttää monenlaisia ihokudoksia, mukaan lukien laskimot, iho, jänteet, luut ja silmät. Yksi yleisimmistä kudossiirrotyypeistä on ihonsiirto palovamman uhrille, mutta myös muut potilaat voivat hyötyä kudosluovutuksesta. Koska tämäntyyppisen siirteen mukana oleva leikkaus on usein invasiivinen, potilaan on otettava antibiootteja ja noudatettava erityisiä varotoimia, kunnes leikkauskohta paranee.
Autograftissa luovuttajakudos otetaan suoraan potilaalta. Autografteja suoritetaan usein ihon kanssa, joka voidaan poistaa reidestä ja käyttää muualla kehossa. Tämäntyyppisellä kudossiirrolla on taipumus imeytyä nopeammin kehoon, vaikka potilaan on huolehdittava kahdesta toipumispaikasta, siirretystä kohdasta ja luovuttajapaikasta, kunnes hän paranee. Hätätilanteessa autograft on usein vaihtoehto, jos mahdollista, koska kudosta ei tarvitse käsitellä turvallisuuden vuoksi.
Allograft on kudossiirto, jossa käytetään jonkun muun lahjoittamia materiaaleja. Useimmissa tapauksissa tässä käytetään kuolleelta henkilöltä saatuja materiaaleja. Tyypillisesti vainaja on osoittanut haluavansa luovuttaa elimiä tai kudoksia ja hänen perheensä suostumuksen menettelyyn. Ruumiota kohdellaan aivan kuten tavallista potilasta leikkauksessa, jotta varmistetaan äärimmäinen kunnioitus ja luodaan steriili ympäristö. Kudokset kerätään ruumiista ja käsitellään puhtaissa laboratorioissa ennen varastointia.
Kun ruumiin kudoksia käsitellään, ne testataan mahdollisten patogeenien varalta ja puhdistetaan. Teknikot merkitsevät kudososat huolellisesti ja asettavat ne steriileihin pusseihin, jotka suljetaan. Pehmopaperituotteet säilyvät nollan alapuolella lämpötiloissa melko pitkään.
Kun potilas tarvitsee kudossiirron, se johtuu joko hätätilanteesta, kuten jänteen katkeamisesta tai vakavasta palovammasta, tai rappeuttavasta tilasta. Lääkäri voi keskustella potilaan kanssa useista vaihtoehdoista, ja jos siirrospäätös tehdään, potilas on valmis leikkaukseen. Tyypillisesti potilaan on otettava ennaltaehkäiseviä antibiootteja varmistaakseen, että tartunta ei astu siirteen kohtaan. Potilaalle annetaan puudutus tai yleisanestesia toimenpiteestä riippuen ja kudossiirto suoritetaan. Jälkeenpäin on äärimmäisen tärkeää, että potilas jatkaa antibioottien käyttöä ja pitää siirtokohdan puhtaana.