Kuituoptinen multiplekseri on laite, joka käsittelee kaksi tai useampia valosignaaleja yhden optisen kuidun kautta lisätäkseen verkon kautta kuljetettavan tiedon määrää. Valon aallonpituudet ovat kapeita säteitä, jotka kiertävät heijastavien optisten putkien läpi, joskus pitkiä matkoja, hetkellisen elektronisen signaalinkäsittelyn aikaansaamiseksi valon nopeudella. Multiplekserit lisäävät kuidun siirtokapasiteettia eri tekniikoilla ja valonlähteetekniikoilla. Kun signaali saapuu määränpäähänsä, demultiplekseri erottaa datavirrat. Multiplekserin käyttäminen mahdollistaa myös tietojen lähettämisen kauemmas, turvallisemmin ja vähemmän sähkömagneettisia ja radiotaajuisia häiriöitä.
Kuituoptinen multiplekseri, joka tunnetaan myös nimellä mux, säästää aikaa ja kustannuksia puristamalla lisää tietoa optisen verkkopolun kautta. On mahdollista jakaa signaaleja vaihtamalla kunkin lähetyksen aikataulua tai jaksoa. Time Division Multiplexing (TDM) yhdistää useita signaaleja vaihtamalla niitä nopeasti niin, että vain yksi lähettää kerrallaan. STDM (Statistical Time Division Multiplexing) määrittää kullekin signaalille tietyn aikavälin kaistanleveyden käytön optimoimiseksi. Muita tekniikoita ovat aallonpituuden ja taajuuden jakaminen.
WDM (Wavelength Division Multiplexing) hyödyntää optisen kuidun käytettävissä olevaa kokonaispäästökaistaa. Se määrittää yksittäisille tietovirroille eri aallonpituuksia tai osia sähkömagneettisesta spektristä. Vastaavasti FDM (Frequency Division Multiplexing) määrittää kullekin signaalille eri taajuuden. Kantoaaltotaajuudet sisältävät signaalin, kun taas käyttämättömät suojataajuudet puskuroivat häiriöiden vähentämiseksi. Tämä auttaa minimoimaan kuultavaa ja visuaalista kohinaa ja säilyttämään alkuperäisen signaalin eheyden koko verkossa.
Kuituoptinen multiplekseritekniikka palvelee yksitilaisia ja monimuotoisia optisia kuituja, joissa on monikanavainen telineasennus tai erilliset yksiköt. Tämä mahdollistaa eri kokoonpanoissa olevien kanavien sekoittamisen useille rajapintayhdistelmille. Nämä laitteet tarjoavat vahvempia ja luotettavampia lähetyksiä alueilla, joilla on paljon sähkömagneettisia, radiotaajuisia tai salamahäiriöitä.
Kun tekniikka paranee ja tietotarve kasvaa nykyisten verkkojen kapasiteetin täyttämiseksi, laitteet, kuten kuituoptinen multiplekseri, vähentävät tarvetta päivittää itse kuituoptista infrastruktuuria. Multiplekserit mahdollistavat lähetysprotokollien uudet kokoonpanot lisäämällä valosignaalien aallonpituuksia tai taajuuksia. Uusimalla toistimet ja päätelaitteet nykyinen verkon siirtokapasiteetti voi kasvaa kysynnän mukaan.
Kuituoptinen multiplekseritekniikka, jota käyttävät matkapuhelinoperaattorit, Internet-palveluntarjoajat, yleishyödylliset laitokset ja yritykset, laajentaa tietoliikenneteknologioiden ulottuvuutta ja tehoa. Verkonhallintajärjestelmät mahdollistavat järjestelmän huollon ja ylläpidon sekä suojauksen, vianhallinnan ja järjestelmän kokoonpanon. Edut, kuten alhaisemmat kustannukset ja pidempi käyttöikä, nykyisiä kuituoptisia verkkoja tukevat multipleksointitekniikan parannuksia, ja ne voivat tarjota valon nopeaa tiedonsiirtoa pitkälle tulevaisuuteen.