Kulttuuripsykologia, jota joskus kutsutaan myös etnopsykologiaksi, on monitieteinen tutkimusalue, joka yhdistää psykologian ja antropologian akateemiset alat. Kurinalaisuutena kulttuuripsykologia tutkii mielen ja kulttuurin suhdetta. Siinä tarkastellaan sellaisia kysymyksiä kuin miten mieli vaikuttaa kulttuuriin ja miten mieli on myös kulttuurin muokkaama. Joitakin kulttuuripsykologian laajoja aiheita ovat tunteet, identiteetti, lapsen kehitys, sosiaalinen käyttäytyminen ja perhe sekä muut sosiaaliset suhteet.
Kulttuuripsykologian kurinalaisuus poikkeaa ihmisen psykologian yleisestä akateemisesta tutkimuksesta. Perinteisesti psykologian ala on hieman syrjäyttänyt kulttuurin roolin psykologisten prosessien tekijänä. Sen sijaan se on keskittynyt määrittelemään ja vahvistamaan yleismaailmallisia psykologisia periaatteita, joita voitaisiin soveltaa kaikkiin ihmisiin kaikissa yhteiskunnissa. Yleisesti ottaen psykologinen tutkimus ei ole pystynyt toistamaan tuloksia länsimaisissa kulttuurilaboratorioissa muissa kuin länsimaissa tehdyistä tutkimuksista. Tämän seurauksena yksi kulttuuripsykologian alan tutkimuksen päätarkoituksista on saada eri kulttuureista saatuja tietoja perustavanlaatuisiin psykologisiin teorioihin, jotta ne voivat selittää paremmin kaikki ihmisten käyttäytymiset kuin vain länsimaisissa kulttuureissa havaitut.
Mieli ja kulttuuri nähdään erottamattomina kulttuuripsykologiassa, kun taas yleinen psykologia pitää kulttuuria taustamelun kaltaisena. Kulttuuripsykologi olettaa, että yhdessä kulttuurissa kehitetyt psykologiset teoriat ovat korkeintaan rajallisesti sovellettavissa muihin kulttuureihin. Periaatteessa ei ole yleismaailmallisia lakeja, jotka säätelevät mielen toimintaa. Kulttuuripsykologia on tieteenala, jonka tarkoituksena on laajentaa psykologista tutkimusta teollistuneiden länsimaisten kulttuurien ulkopuolelle ja tehdä siitä relevanttia muille kuin länsimaisille yhteiskunnille.
Kulttuuripsykologian ala voidaan jakaa kolmeen pääpsykologiaan, jotka liittyvät ihmisen psykologiaan. Yksi koulu on symbolinen teoriakoulu, ja se hallitsee alaa. Tämä lähestymistapa näkee ihmisen psykologian muodostuneen kollektiivisista käsitteistä ja symboleista, joita yksilöt ovat työskennelleet yhdessä ajan myötä kehittääkseen kulttuuria.
Toinen ajatuskoulu on toimintateoria, jonka mukaan psykologia perustuu käytännön kulttuuritoimintaan. Näitä jokapäiväisiä kulttuuritoimintoja pidetään tärkeimpänä kulttuurivaikutuksena ihmisen psykologiaan. Individualistinen teoria on kolmas ja viimeisin tieteenalalla syntynyt ajatuskoulu. Tämän lähestymistavan mukaan yksilöt ovat luovia ja valikoivia kulttuurin osa -alueissa, jotka he päättävät omaksua tai omaksua. Yksilöt vaikuttavat siis jonkin verran psykologiaan.