Kuluttajatuotteet ovat kaikenlaisia aineellisia hyödykkeitä, jotka on tarkoitettu yksityishenkilöiden tai perheiden käyttöön eivätkä yritysten käyttöön. Tämän laajan määritelmän puitteissa on joskus tilaa olla eri mieltä siitä, mitä tämäntyyppinen tuote on. Tätä tarkoitusta varten monet kansat ryhtyvät toimiin määritelläkseen, mikä on ja mikä ei, ja käyttävät tätä määritelmää arvioidakseen talouden tilaa ja luodakseen sovellettavat verorakenteet.
Vaikka tavaroiden tai palvelujen luokittelu kulutustavaroiksi vaihtelee maittain, on olemassa muutamia olennaisia seikkoja, joita sovelletaan useimmissa tilanteissa. Ensinnäkin kaikki tuotteet, jotka on erityisesti valmistettu yksityishenkilön eikä yrityksen käyttöön, kuuluvat tähän luokkaan. Hyvä esimerkki olisi farkut, mikä on ilmeisesti tarkoitettu yksilön käyttöön.
Toinen yleinen säännös, jota sovelletaan tavaran tai palvelun tunnistamiseen kulutustavaroina, liittyy siihen, onko se tarkoitettu yksilön kulutukseen vai ei, eikä sitä käytetä resurssina yrityksen ympäristössä. Ruoka mainitaan usein esimerkkinä, koska yksilö syö ruokaa kotona, sosiaalisissa tapahtumissa ja esimerkiksi koulukahviloissa. Ajatuksena on, että tämäntyyppinen kuluttajatuote tarjoaa yksilölle sekä tyytyväisyyttä että hyötyä, mutta ei suoraan edistä yrityksen toimintaa.
Joissakin maissa on laadittu kattavat luettelot tuotteista, joita ei pidetä kulutustavaroina. Näiden yksityiskohtaisempien luetteloiden avulla on paljon helpompi tunnistaa todellinen kuluttajatuote, ainakin ostojen luokittelun kannalta mahdollisiksi käytettäväksi verovähennyksinä.
Vaikka tuotteiden luokittelu kuluttaja- tai kaupallisiksi tuotteiksi on laaja, on aina mahdollista, että tiettyä tavaraa tai palvelua ei mainita erikseen. Tässä tapauksessa on usein jonkin verran eriäviä mielipiteitä siitä, voidaanko tuotetta pitää kuluttajatuotteena. Tämä tilanne syntyy todennäköisimmin silloin, kun yritys voi käyttää tiettyä tuotetta yhtä helposti kuin kotona. Tästä syystä jotkut valmistajat mainostavat näitä hieman epäselviä tuotteita ensisijaisesti kotona tai työympäristössä käytettäväksi.