Kuluttajaluottosuojalaki (CCPA) on toinen nimi Yhdysvalloissa vuonna 1968 voimaan tulleelle liittovaltion palkkojen lunastuslaille, ja siinä todetaan, että työnantajat, joiden on pidätettävä osa työntekijän palkasta yhden velan maksamiseksi, eivät voi irtisanoa kyseistä työntekijää velkaa. Esimerkiksi työnantaja, jota tuomioistuimen määräys velvoittaa pidättämään osan yhden työntekijän palkasta maksamaan velkansa IRS: lle, ei voi päättää irtisanoa kyseistä työntekijää pelkästään velan vuoksi. Jos työntekijällä on kuitenkin enemmän kuin yksi velka, työnantaja voi halutessaan irtisanoa hänet. Kulutusluottosuojalakia valvoo palkka- ja tuntiryhmä (WHD).
Kulutusluottosuojalaki ei ainoastaan suojaa työntekijöitä työpaikkansa menettämiseltä, vaan siinä myös määrätään enimmäismäärä, jonka yritys voi pidättää palkalta. Tämä suojaa työntekijää menettämästä koko palkkaa velan takaisinmaksuun. Vain tietyt velat edellyttävät, että työnantaja pidättää rahaa takaisinmaksua varten. Nämä velat syntyvät, kun työntekijä on velkaa hallitukselle tai kun tuomioistuin päättää, että työntekijän on maksettava velka tällä tavalla. Velka ei ole velkaa työnantajalle, vaan työnantaja ottaa rahat ja maksaa ne hallitukselle tai tuomioistuimen määräämälle henkilölle.
Tämän rahan pidättäminen on oikeudellinen prosessi, joka tunnetaan palkankorotuksena. Palkkojen korotus ei ole sama asia kuin vapaaehtoinen suostumus pidättää rahaa. Jos esimerkiksi työntekijä pyysi työnantajaa pidättämään tietyn summan kustakin palkasta maksaakseen takaisin henkilölle tai yritykselle, tämä ei perustu mihinkään tuomioistuimen määräykseen eikä palkkakorvaukseen. Palkkojen lunastus tulee voimaan vasta, kun rahan pidättäminen on lain mukaan pakollista.
Vain Yhdysvalloissa ja sen alueilla tai omaisuudella asuvat kuuluvat kulutusluottosuojalain piiriin. Kaikki rahat, joita pidetään henkilökohtaisina tuloina, kuuluvat tämän lain piiriin. Vihjeenä pidettyä lisärahaa ei pidetä osana henkilön tuloja kulutusluottosuojalain mukaan.
Poikkeuksia on lapsituen ja elatustuen tapauksessa. Tässä tapauksessa jopa 50 prosenttia työntekijän ansioista voidaan pidättää ja maksaa lapsilisänä. Jos henkilöllä ei ole nykyistä puolisoa tai lasta ylläpidettäväksi, tuomioistuin voi määrätä 60 prosenttia ansioista lapsen elatusapuun.