Kuulokuvat ovat termi, joka kuvaa raportteja äänien kuulemisesta ja kokemisesta, kun mikään ei itse asiassa aiheuta melua. Tästä ilmiöstä kiinnostuneiden tutkijoiden tekemien tutkimusten mukaan ilmiölle on hermopohja, ja aivojen hyvät assosiaatioalueet aktivoituvat kokemusten aikana. Tämän tapahtuman tutkiminen voi antaa mielenkiintoista tietoa aivojen toiminnasta, ja se voi myös olla informatiivista käsiteltäessä yksittäisiä potilaita.
Monilla ihmisillä on ollut kokemus siitä, että laulu on yhtäkkiä juuttunut aivoihin, mikä on esimerkki kuulokuvista. Joskus jokin toimii laukaisimena, kun joku kuulee osan kappaleesta, kuulee mainitun kappaleen nimen tai saa kokemuksen, joka herättää kappaleen, ja toisinaan musiikki saattaa näyttää satunnaisesti. Kaikissa tapauksissa ihmisillä on tunne, että he kuulevat kappaleen, mutta mitään kuuloärsykettä ei todellisuudessa tapahdu.
Toinen yleinen esimerkki kuulokuvista voidaan osoittaa, kun joku etsii puhelinnumeroa ja yrittää muistaa sen. Jotkut ihmiset lausuvat puhelinnumeron ääneen, kun taas toiset voivat toistaa sen hiljaa päässään, mutta heistä voi tuntua siltä, että he kuuntelevat jonkun sanovan puhelinnumeron. Kuulokuori on tässä tapauksessa aktiivinen, mutta se ei itse asiassa vastaanota syötettä. Tutkijat ovat myös huomanneet, että ihmiset voivat kokea tämän ilmiön kuunnellessaan tuttuja ääniä ja ääni katkeaa; Esimerkiksi joku voi “kuulla” jyrisevän moottorin tyhjäkäynnillä kuorma -auton lähdettyä tai joku kuuntelee tuttua kappaletta saattaa täyttää aukon, jos ääni katoaa hetkellisesti.
Kuulohallusinaatiot voivat olla häiritseviä tai häiritseviä. Kuulokuvien tai muun tyyppisten kuvien äkillinen esiintyminen voi olla merkki neurologisesta ongelmasta, ja saattaa olla hyvä idea kääntyä lääkärin puoleen arviointia varten. Muina aikoina se näyttää olevan hyväntahtoista ja täysin satunnaista. Tämä mielikuva on myös tahaton; ihmiset eivät yritä kokea kuulokuvia, heidän aivonsa tekevät sen vain heidän puolestaan.
Kirjallisuudessa ihmiset voivat myös käyttää termiä “kuulokuvat”, mutta hieman eri merkityksessä. Tässä yhteydessä se viittaa mieleenpainuviin kohtiin, jotka on suunniteltu viittaamaan ääniin. Joskus henkilö, joka lukee mieleenpainuvaa kohtaa kirjassa, voi kokea kuulokuvia, kun aivot muuttavat litteät sanat sivulle aistikokemukseksi. Esimerkiksi joku, joka lukee hahmosta ”murskaavan syksyn lehtien läpi”, saattaa ”kuulla” lehtien murskautuvan jalkojen alle.