Kuvan kaltevuus on termi, jota käytetään kuvaamaan kuvan jatkuvaa siirtymistä valosta pimeään tai tummasta vaaleaan. Tämä muutos viittaa nimenomaan yhden värin voimakkuuteen, mikä tarkoittaa, että yksi väri muuttuu valkoisesta, maksimivoimakkuudesta mustaan, vähimmäisvoimakkuuteen. Tämän muutoksen aikana väri liikkuu jokaisen erityisen sävyn permutaation kautta. Samanlainen termi “värigradientti” viittaa siirtymiseen väristä toiseen ilman voimakkuutta. Vaikka näillä kahdella termillä on vain pinnallisia yhtäläisyyksiä, näiden kahden välillä on paljon sekaannusta, ja ne vaihdetaan usein vahingossa.
Kuvan kaltevuus on ytimessään yhtä matemaattinen termi kuin grafiikka. Alun perin matematiikkaa käytettiin luomaan perusta kaltevuuksille ennen kuin ihmiset pystyivät täysin tekemään niitä. Näitä kaltevuuksia käytetään menetelmänä vektorin suunnan ja nopeuden määrittämiseen väriä siirtävissä kohteissa. Kuvapohjainen kaltevuus kasvoi fysiikan soveltavista käyttötavoista ja siitä tuli osa sovellettua grafiikkaa.
Grafiikassa käytettäessä kuvan kaltevuus on kuvaus voimakkuuden muutoksesta yhden värin sisällä. Intensiteetti on toinen graafinen termi, joka kuvaa värin heijastaman valon määrää. Suuri intensiteetti tarkoittaa, että enemmän väreistä heijastuu katsojaa kohti, jolloin väri on lähempänä valkoista. Matala intensiteetti tarkoittaa, että väri absorboi enemmän valoa, jolloin väri on lähempänä mustaa. Kummassakin tapauksessa taustaväri on sama; se vain imee tai heijastaa enemmän väriä.
Todellisuudessa tämä luo kuvan kaltevuuden, joka näyttää siirtymiseltä valkoisesta mustaan yhden värin kautta. Yksittäiset pinnat peitetään pienillä kaltevuuksilla, kun niitä käytetään vakiokuvassa. Monissa tapauksissa yksittäisessä kuvassa on värialueita sekoitettuna kuvan tukahduttamiseksi. Jos värejä ei sekoitettaisi, kuvassa olisi ilmeisiä artefakteja, mikä yleensä johtaa lohkomaiseen ulkonäköön.
Esimerkiksi henkilön kasvokuvassa on kaltevuus kohteen iholla ja erilainen kaltevuus hänen vaatteissaan. Tietokone voi tarkastella yksittäistä kuvan kaltevuutta ja verrata sitä muihin kuvan peittäviin. Sitten se voi löytää paikkoja, joissa eri kaltevuusalueet koskettavat toisiaan. Näitä tietoja voidaan käyttää etsimään kuvan reunat ja johtamaan digitaalinen esitys. Tätä käytetään usein menetelmänä kuvien korjaamiseen tai parantamiseen lisätietojen tuomiseksi esiin.