Quintessence, termi, joka on lainattu kreikkalaisilta, jotka tunnistivat sen salaperäiseksi viidenneksi elementiksi, on termi, jota käytetään kuvaamaan pimeän energian teoreettista muotoa, joka voisi kuvata miksi universumi kiihdyttää laajentumistaan. Jos se on olemassa, kvintessenssi voi olla vastuussa hiukkasten työntämisestä pois toisistaan.
Kvintessenssi on tapa selittää kosmologian erikoisuus, jota kukaan tiedemies ei odottanut. Vakiintunut teoria 1980 -luvulla oli, että maailmankaikkeus laajeni. Kuitenkin jossain vaiheessa tutkijat ajattelivat sen päättyvän. Siellä oli niin paljon painovoimaa tuottavaa ainetta, että se lopulta ottaisi vallan ja toisi maailmankaikkeuden takaisin yhteen.
Kuitenkin, kun otetaan huomioon maailmankaikkeuden laajentumisnopeus, monet tutkijat kyseenalaistavat nyt, pysähtyykö laajentuminen ollenkaan. Toisin sanoen, voimat, jotka työskentelevät maailmankaikkeuden laajentamiseksi enemmän kuin vastustavat voimia, jotka työskentelevät sen kokoamiseksi yhteen – ja laajasti. Tämä on ydin, mitä kvintessenssissä voi olla kyse.
Kvintessenssin olemassaoloa voivat edelleen vahvistaa räjähtävät tähdet, tapahtumat, jotka tunnetaan supernovina. Niiden vakioiden perusteella, jotka tiedemiehet tietävät olevan olemassa universumissa, he ovat voineet päätellä, että kauempana olevat supernovat siirtyvät pois meistä paljon nopeammin kuin läheisemmät supernovat. Jos tämä on totta, se tarkoittaa, että maailmankaikkeuden ulkoreunat laajenevat nopeammin kuin sisäosat.
Silti kvintessenssi ei ole vielä saanut laajaa hyväksyntää. Jotkut sanovat, että todisteet nopeasti laajenevasta maailmankaikkeudesta ovat heikkoja. He väittävät, että supernovojen havainnot ovat niin kaukana, että monet muut asiat voivat vaikuttaa siihen, mitä tutkijat näkevät, mukaan lukien pienet hiukkaset tai avaruuspöly.
Jos kvintessenssi on olemassa, sen läsnäolo voi tarjota useita etuja. Se voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin paitsi maailmankaikkeuden luonnetta myös sitä, miten se syntyi. Lisäksi jos kvintessenssi on todellakin pimeän energian muoto, on mahdollista, että se voitaisiin hyödyntää ja käyttää käytännössä ehtymättömänä energianlähteenä. Tämä on kuitenkin edelleen erittäin teoreettista, ja käytännön soveltaminen voi viedä vuosikymmeniä, ellei vuosisatoja.