Velkakirjalaina on siirtokelpoinen rahoitusväline, jonka kautta henkilö, lainanottaja, lupaa maksaa takaisin toiselle henkilölle, lainanantajalle, pyynnöstä. Tällaisilla velkakirjoilla on riskejä sekä lainanottajalle että lainanantajalle. Tämän tyyppisen setelin käyttäminen vaikeuttaa lainan takaisinmaksun suunnittelua eikä välttämättä korvaa virallista lainasopimusta.
Velkakirjan keskeinen ominaisuus on, että setelillä ei ole maksupäivää, johon mennessä rahat erääntyvät. Joskus tämä toimii lainanottajan eduksi. Jos lainanantaja esimerkiksi päättää, että takaisinmaksua ei tarvita välittömästi, lainanottajalla on enemmän aikaa kerätä takaisinmaksuvarat. Jos lainanantaja kuitenkin pyytää lainaa heti, lainaajalla ei ehkä ole varoja maksaa. Tämäntyyppiset setelit vaikeuttavat minkä tahansa konkreettisen takaisinmaksusuunnitelman laatimista, koska vankka takaisinmaksusuunnitelma edellyttää, että lainanottaja tietää, milloin lainanantaja haluaa rahansa takaisin, ei vain erääntyvä summa.
Maksupäivän puuttuminen tarkoittaa, että lainanantajat ottavat riskin hyväksyessään nämä velkakirjat. Tämän riskin kompensoimiseksi lainanantaja voi asettaa korkean koron lainatulle summalle tai tehdä muita järjestelyjä, kuten olla hyväksymättä osittaisia maksuja. Tämä on lainanantajan harkinnan mukaan. Lainanottajilla on velvollisuus selvittää, voivatko he realistisesti täyttää nämä lisäehdot ennen kuin ne allekirjoittavat.
Kun lainanantaja pyytää velkakirjalainaa, lainanottajan on keksittävä rahat takaisin maksettavaksi joko kokonaan tai osittain vekselissä määrätyllä tavalla. Yleensä lainanottajalla on vain muutama päivä löytää tarvitsemansa varat. Lainanottajan on oltava valmis maksamaan takaisin lainanantajalle milloin tahansa.
Velkakirjan sisältö voi vaihdella lainasopimuksesta riippuen, mutta hyvin perusasiakirja sisältää aina lainanantajan ja lainanottajan nimet ja osoitteet, lainatun summan, takaisinmaksuehdot ja mahdollisen koron. Tämäntyyppiset setelit sisältävät myös päivämäärän, jona ne on vedetty, laiminlyönnin ehdot ja kaikki lait, joita seteli noudattaa. Tämäntyyppisen velkakirjan vakiovarusteena on, että lainaaja, lainanottaja, allekirjoittajat ja todistajat voivat allekirjoittaa ja päivätä asiakirjan.
Tärkeää on, että velkakirja, mukaan lukien velkakirja, ei välttämättä ole sama asia kuin IOU tai sopimus, vaikka termejä käytetään joskus keskenään. IOU yksinkertaisesti myöntää, että lainanottajalla on velkaa, kun taas velkasitoumuksessa todetaan nimenomaisesti, että lainanottajan on maksettava. Lainasopimukset menevät usein paljon syvemmälle kuin velkakirja, joten velkakirja ei aina riitä lainanantajan suojaamiseen. Joillakin lainkäyttöalueilla lainasopimukset ja velkakirjat ovat laillisesti erillisiä tästä syystä.