Kirjoittaja Robert Pirsig julkaisi 1970-luvun alussa filosofisen (ja monet uskovat puoliksi omaelämäkerrallisen) romaanin nimeltä Zen ja moottoripyörien huollon taide (ZaMM). Ilmeisesti romaani kertoo isän ja pojan maastojuoksuista moottoripyörämatkalla tavatakseen mentorin nimeltä Phaedrus. Itse asiassa kertoja poistuu usein juonesta tarjoten sarjan filosofisia keskusteluja, joita hän kutsuu chatauquoiksi intialaisen perinteen mukaan. Nämä chatauquat muodostavat perustan filosofialle, joka tunnetaan nimellä laadun metafysiikka.
Laadun metafysiikan käsite alkoi sen jälkeen, kun Pirsig ja jotkut hänen kollegansa keskustelivat sanasta “hyvä”. Eräs ajatuskoulu ehdotti, että ‘hyvä’ oli itse asiassa mitattavissa, vaikka sitä ei voitu mitata tieteellisesti. Kun sanomme, että maalaus on hyvä, sanomme, että maalaus sisältää tietyn määrän “hyvää”. Yhteiskuntana meitä luonnollisesti vetävät kohteet ja ideat, jotka sisältävät enemmän “hyvää” kuin muut. Pirsig perusteli, että ‘hyvä’ toimi substantiivina yhtä paljon kuin adjektiivi, mikä johti ” laadun ” käsitteeseen hyvyyden filosofiseksi mittaksi.
Laadun metafysiikka -filosofia viittaa siihen, että yksilöitä ja yhteiskuntia ohjaavat kaikki laatuun pyrkiminen. Jos esimerkiksi pienelle lapselle tarjotaan kaksi voileipiä, joista toisessa on pihvi ja toisessa bologna, lapsella ei ole syytä valita toista. Molemmat voileivät sisältäisivät yhtä laadukkaita. Aikuinen, joka on maistanut pihviä, valitsee kuitenkin lähes aina pihvivoileivän, koska voileipä olisi laadukkaampi. Paljon laajemmassa merkityksessä kulttuureja ja yhteiskuntia ohjaa myös pyrkimys parempaan laatuun, mikä selittää, kuinka dynaamiset kaupungit, kuten New York ja Pariisi, kasvavat ja laajenevat edelleen.
Laadun metafysiikka käsittelee myös kulttuurin luonnollista kehitystä. Yhdellä syrjäisellä saarella yksin elävällä miehellä on vain yksi standardi elää, ja se on fyysinen selviytyminen. Jos saarella olisi useita muita ihmisiä, luonnollinen evoluutio olisi sosiaalisten sääntöjen täytäntöönpano. Kun kaikki nämä ihmiset ovat perustaneet sosiaalisen rakenteen, älykkäämpi rakenne syntyy luonnollisesti. Laadun metafysiikka viittaa siihen, että yhteiskunnan kolme tasoa – fyysinen, sosiaalinen ja älyllinen – toimivat eräänlaisena tarkistuksena.
Toinen laadun metafysiikan osa on itse laadun tarkastelu. Pirsig uskoo, ettemme voi koskaan nähdä laatua työssä, koska se on jatkuvassa tai dynaamisessa liikkeessä. Voimme nähdä tämän dynaamisen laadun tuloksia. Voimme esimerkiksi käydä museossa ja katsella Leonardo Da Vincin ”Mona Lisaa”. Tämä maalaus edustaa laadun staattista muotoa, koska voimme tutkia sitä fyysisesti ja määrittää “hyvän” tason. Laadun dynaaminen puoli kuitenkin pyyhkäisi taiteilijan yli satoja vuosia sitten ja inspiroi maalausta.
Jotkut laadun metafysiikan kriitikot viittaavat siihen, että Pirsig lainasi vahvasti olemassa olevista filosofioista ja että hänen alkuperäiset käsityksensä eivät ole yhtä hyviä kuin muut 20 -luvun filosofit. Zenin ja moottoripyörien kunnossapidon taiteen julkaisemisen jälkeen Pirsig itse käytti aikaa kodifioidakseen laadun metafysiikan. Hänen jatko-romaaninsa Lila laajensi entisestään alkuperäisiä laatukäsityksiään ja sen vaikutusta moraalisiin valintoihin. ZaMM: n kertoja Phaedrus kohtaa levottoman naisen nimeltä Lila, jonka elämänpäätökset inspiroivat häntä tutkimaan laatua moraalin tutkimuksena.
Laadun metafysiikka voi olla haaste niille, jotka eivät tunne kehittyneitä filosofisia teorioita. Molempien Pirsigin filosofisten romaanien lukeminen on kriittinen ensimmäinen askel kohti taustalla olevien käsitteiden ymmärtämistä. Saatavilla on myös opasoppaita, jotka vastaavat moniin lukijoiden kysymyksiin. Myös laadun metafysiikan kannattajien ja kriitikkojen esseet voivat osoittautua valaiseviksi.