Metafora on kirjallinen laite, jossa jotain, olipa se esine tai jotain abstraktimpaa, sanotaan olevan jotain muuta. Laajennetussa metaforassa, joka tunnetaan myös nimellä omahyväisyys, tätä vertailua jatketaan jo jonkin aikaa tietyssä kirjallisuudessa. Joissakin tapauksissa laajennettua metaforia käytetään yhden lauseen tai kappaleen aikana, kun taas toisissa tapauksissa sitä jatketaan koko kappaleen läpi. Metaforit saavat lukijan katsomaan tiettyä aihetta eri tavalla. Joissakin tapauksissa abstrakti käsite annetaan konkreettisena esityksenä, kun taas toisissa tapauksissa jotain konkreettista rinnastetaan johonkin syvempään ja abstraktimpaan.
Vaikka on olemassa monia erilaisia tapoja luoda laajennettu metafora, monet kirjoittajat aloittavat yhdellä päävertailulla ennen kuin keskustelevat siitä, miten muut ideat sopivat tähän vertailuun. Laajennetun vertauskuvan pääidea voisi esimerkiksi verrata miestä puuhun. Jatkokeskustelu voisi antaa puun oksille, rungolle, juurille ja muille elementeille tarkemman metaforisen merkityksen. Säännöllinen metafora saattaa pysähtyä vertaamalla miestä puuhun, mutta omahyväisyyden täytyy laajentaa vertailua. Tehokas laajennettu metafora voi selventää suuresti ajatuksia, jotka kirjoittaja haluaa kommunikoida, kun taas huono metafora voi yksinkertaisesti hämmentää lukijan esittämällä liian monta uutta vertailua.
Kirjoittaja voi käyttää laajennettua vertausta monin eri tavoin. Joissakin tapauksissa koko tarina kerrotaan vertauskuvallisesti, usein jonkin asian havainnollistamiseksi tai jonkin moraalisen opetuksen opettamiseksi. Muissa tapauksissa tällaisia vertauskuvia käytetään vain kuvaamaan yhtä tiettyä toimintaa, esinettä tai hahmoa syvemmin. Metaforoja, laajennettuja ja muita, käytetään yleisesti kaikissa kirjallisuuden muodoissa, mutta ne ovat erityisen yleisiä runoudessa ja kaunokirjallisuudessa. Esimerkiksi kokonaiset runot, jotka perustuvat yhteen metaforaan, ovat melko yleisiä.
Laajennettuja vertauskuvia voidaan käyttää tehokkaasti monista eri syistä. Monissa tapauksissa niitä käytetään yksinkertaisesti kuvauskeinona, kun konkreettiset termit eivät riitä tai kun kirjoittaja haluaa lisätä teokseen retorista kukoistusta. Kirjallista tekniikkaa käytetään yleisesti myös filosofisessa ja poliittisessa kirjoittamisessa. Monissa tapauksissa tällaisissa aiheissa käsiteltyjä käsitteitä voi olla erittäin vaikea käsittää ilman kuvausta, joka perustuu yleisempiin ajatuksiin, joten selvennykseksi on käytettävä metaforia. Metaforoja käytetään joskus jopa tieteessä, koska jotkut kemian, fysiikan ja biologian aiheet voidaan selittää helpommin helposti visualisoitavien ilmiöiden avulla kuin todellisten prosessien tarkan kuvauksen avulla.