Lääkärintarkastaja (ME) on lääkäri, joka tutkii epäilyttävästi tai väkivaltaisesti kuolleiden ihmisten ruumiita selvittääkseen, miten ja miksi he kuolivat. Vaikka täsmälleen jonkun tarkat koulutus- ja lisenssivaatimukset vaihtelevat lainkäyttöalueen mukaan, monissa paikoissa vaaditaan, että ME: llä on kokemusta patologiasta, lainsäädännön tuntemus ja paikallisen hallituksen lupa. ME: n vastuut, työjärjestelmä ja koulutus ovat erilaisia kuin kuolintarkastajan, vaikka ihmiset usein sekoittavat nämä kaksi virkaa keskenään.
Lääkärintarkastajan rooli
Monet ME: t ovat koulutettuja oikeuslääketieteellisiä patologeja, mikä tarkoittaa, että he tutkivat ihmisten kudoksia, elimiä, kehon nesteitä ja soluja selvittääkseen, miten tai miksi he kuolivat. Vaikka syy näyttää ilmeiseltä, kuten luodinhaava päähän, heidän on silti arvioitava kaikki tiedot ennen kuolinsyyn määrittämistä. Jos mahdollista, ME kutsutaan rikospaikalle tutkimaan ruumista ennen sen siirtämistä. Kun ruumis nähdään rikoksen yhteydessä, hän voi huomata yksityiskohtia, jotka saattavat jäädä huomiotta laboratoriossa. Jos väkivaltarikokset eivät ole päättyneet kuolemaan, lääkärintarkastaja voi auttaa raiskaustutkimuksissa, verianalyyseissä, DNA -todisteiden analyyseissä ja henkilön tutkimuksissa vammojen dokumentoimiseksi.
Kehon tutkimuksen suorittamisen tai valvonnan lisäksi lääkärintarkastaja voidaan kutsua todistamaan havainnoistaan oikeudessa. Tähän kuuluu todistaminen kuoleman tai vamman syystä, DNA -todisteiden hankkiminen tai toisen asiantuntijan todistuksen kiistäminen. Lakisääteisten tehtäviensä lisäksi ME: t auttavat myös laatimaan raportteja tutkimustensa perusteella saamistaan kuolemantapauksista tai rikollisuudesta. Niitä käytetään sekä paikallisissa että kansallisissa lääketieteellisissä ja väestötutkimuksissa.
Koulutusvaatimukset
Lääkärintutkinnon suorittamiseen tarvittavat pätevyydet vaihtelevat, erikoistumisasteesta ja koulutuksesta riippuen lainkäyttöalueesta. Useimmat paikat edellyttävät vähintään lääketieteellistä tutkintoa, ja jotkut vaativat nimenomaan patologian taustan. Muissa paikoissa hyväksytään kaikki lääketieteelliset tutkinnot dermatologiasta synnytykseen. Joissakin paikoissa henkilö saattaa tarvita koulutusta lakikoulusta tullakseen ME: ksi, mutta monet ME: t ottavat lakiin liittyviä kursseja, vaikka he eivät tarvitsisi lisensointia, jotta he voivat paremmin työssään. Koulutuksensa aikana mahdolliset ME: t varjostavat tyypillisesti työskentelevää tutkijaa saadakseen ymmärryksen työstä ja aloittavat sitten työskentelyn itsenäisesti sairaalassa tai klinikalla valmistuttuaan ja läpäisseet tarvittavat lisensointikokeet.
Verrattuna kuolemansyyntutkijaan
ME: t ja kuolemansyyntutkijat eroavat yleensä toisistaan työpaikkansa, koulutuksensa ja päävastuunsa suhteen. Lähes aina nimitetään ME, mutta yleensä valitaan koronitutkija, jolla ei ehkä ole lainkaan lääketieteellistä koulutusta. Joillakin alueilla on järjestelmä, jossa yksi ME valvoo lääkäreiden verkostoa, joka antaa vapaaehtoisesti aikansa ruumiinavauksiin ja tutkimuksiin, mutta vastaavaa järjestelmää ei ole olemassa kuolinsyyntutkijoille. Toisin kuin ME, koronatutkija pystyy yleensä kutsumaan koolle oikeuden selvittääkseen henkilön kuoleman syyn, saattaa pystyä pitämään ihmiset halveksuneina tuomioistuinta kohtaan ja voi usein pidättää ne, joita epäillään murhasta. Tapauksissa, joissa on yhdistetty koroneri-ME-järjestelmä, kuolintutkija pyytää usein ME: tä tutkimaan ruumiita ja todistamaan havainnoistaan.