Sairaushistoria on kokoelma tietoja potilaasta, joka sisältää ajankohtaiset lääketieteelliset tiedot, potilaan aiemmat sairaudet, potilaan sukututkimuksen ja asiaankuuluvat terveystiedot, jotka voivat auttaa lääkäriä tai hoitajaa räätälöimään diagnoosi ja hoito potilaalle. Historian ottaminen on tärkeä osa monia lääkäri-potilas-vuorovaikutuksia, ja lääketieteellisissä kouluissa lääkärit oppivat ottamaan historian tarkasti, kunnioittavasti ja nopeasti. Ihmiset voivat kutsua sairaushistoriaa “anamneesiksi” joillakin maailman alueilla.
Historia on suunniteltu tarjoamaan kontekstia ja vihjeitä, jotka voivat auttaa lääkäriä tekemään diagnoosin. Kun potilas tulee lääkäriin, lääkäri ottaa huomioon potilaan ilmoittamat oireet sekä tapaamisen aikana havaitut kliiniset oireet. Lääkäri esittää myös joukon kysymyksiä, joiden tarkoituksena on valaista nykyinen tilanne, mukaan lukien se, milloin oireet ilmenivät ensimmäisen kerran, millaisia lääketieteellisiä ongelmia potilaalla on ollut aiemmin ja millaisia sukututkimuksia potilaalla on.
Potilaan kaaviot ovat osa heidän sairaushistoriaansa, ja monien kaavioiden yläreunassa on pikaopas, joka ottaa huomioon potilaan elämän tärkeimmät tapahtumat, jotka voivat olla merkityksellisiä. Lääkäri kysyy myös potilaan elämäntapaa koskevia kysymyksiä, selvittää, kuinka usein potilas liikkuu, mitä syö ja mitä potilaan perhe, työ ja henkilökohtainen elämä ovat. Vaikka jotkin asiat eivät ehkä vaikuta heti asiaankuuluvilta, ne voivat olla arvokkaita. Esimerkiksi paljon stressiä sairastavalla henkilöllä voi olla suurempi riski stressiin liittyvistä sairauksista. Samoin joku, joka ei ole seksuaalisesti aktiivinen, ei todennäköisesti saisi sukupuoliteitse tarttuvaa infektiota, mikä voi kaventaa diagnostisia valintoja.
Monet lääkäritoimistot ja sairaalat pyytävät potilaita tai heidän perheenjäseniään täyttämään sairauslomakkeen saapuessaan. Tällä lomakkeella dokumentoidaan nopeasti tärkeimmät lääketieteelliset ongelmat aina allergioista historiaan ja kuvaus nykyisestä ongelmasta, joka tuo potilaan lääkäriin. Lääkäri voi käyttää tietoja tarkentaakseen diagnoosia.
Sairaushistoria on yksityinen asiakirja, ja se suojataan tarkasti potilaan turvallisuuden takaamiseksi. Osa tiedoista voi olla vahingollista, jos ne luovutetaan henkilölle, jolla ei ole lupaa tarkastella niitä, ja muut tiedot sairaushistoriassa voivat olla asioita, jotka potilas haluaa pitää yksityisinä. Lääkärit ovat koulutettuja säilyttämään nämä tiedot ja esittämään avoimia kysymyksiä, jotka rohkaisevat potilasta vastaamaan rehellisesti ja täsmällisesti, jotta potilaan historia olisi mahdollisimman täydellinen.