Lääkintälaki on laki, joka koskee sekä potilaiden että terveydenhuollon tarjoajien laillisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Se voi sisältää monenlaisia aiheita, mutta sillä katsotaan olevan kolme päähaaraa: luottamuksellisuus, rikoslaki ja huolimattomuus. Näitä kolmea alaa koskevat lait tarjoavat perustan sekä oikeudellisille että kurinpitotoimille lääketieteen ammattilaisia vastaan. Niitä voidaan myös käyttää vahvistamaan, että lääkäri toimi lain mukaisesti ja häneltä odotetulla tavalla.
Lääkintälainsäädännön luottamuksellisuusosa koskee potilastietoja, joissa kerrotaan potilaan terveydestä ja hoidosta. Siinä käsitellään sitä, kenellä on oikeus tutustua asiakirjoihin, mukaan lukien potilas itse. Tämä lain osa kattaa, missä määrin potilastiedot pidetään luottamuksellisina, milloin ja miten lääketieteen ammattilaisten tulisi jakaa tietoja ja millaisissa tilanteissa rikotaan luottamuksellisuutta.
Lääkintälain luottamuksellisuusala kattaa myös potilaan suostumuksen. Eri lainkäyttöalueilla on erilaiset lait sen suhteen, milloin ja miten potilaan suostumus voidaan antaa ja kenelle potilaan tiedot voidaan luovuttaa. Monissa paikoissa potilaan on annettava suostumuksensa lääketieteellisten tietojensa jakamiseen riippumatta siitä, kuka sitä pyytää. Edes hänen asianajajansa, perheenjäsenensä tai uusi lääkäri eivät saa käyttää sitä ilman hänen suostumustaan.
Lääkintälainsäädännön laiminlyönnit keskittyvät lääkärin velvollisuuksiin potilaitaan kohtaan. Näihin tehtäviin kuuluu yleensä hyväksyttävän hoidon tarjoaminen ja hyvän harkintakyvyn käyttäminen. Lääketieteellinen laki kattaa tavan, jolla laiminlyönnit voidaan käsitellä. Jos esimerkiksi kirurgi leikkaa potilaan ja sulkee potilaan viillon jättäen vahingossa kirurgisen instrumentin potilaan sisälle, kirurgi voi joutua epäoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kohteeksi. Lääketieteellistä huolimattomuutta koskevat lait kattavat seuraukset lääkäreille ja potilaiden oikeudet, kun lääkäri tekee virheitä tai ei tarjoa hyväksyttävää hoitotasoa.
Lääkintälainsäädännön rikosoikeudellinen osa koskee terveydenhuollon ammattilaisten toimia, joita voidaan pitää rikollisina. Esimerkiksi useimmissa tapauksissa lääkärin on saatava suostumus potilaaltaan voidakseen hoitaa häntä. Hoidon antaminen vastoin potilaan tahtoa voidaan joissakin paikoissa pitää rikoksena. Sitä voidaan kutsua esimerkiksi hyökkäykseksi ja akuksi.
Joskus potilaan suostumuksen saamatta jättäminen katsotaan rikolliseksi ja toisinaan lääkärin ei tarvitse hankkia suostumusta. lääketieteellinen laki määrittelee tämän eron. Esimerkiksi voi syntyä tapaus, jossa lääkäri ei voi saada suostumusta, koska hänen potilas on tajuton. Jos lääkärin on huolehdittava potilaan hengen pelastamiseksi, lain mukaan lääkäri voi tyypillisesti tarjota potilaan edun mukaista hoitoa.