“Lähettäjän” merkitys on muuttunut vuosien varrella. Lähettäjä oli alun perin merenkulussa käytetty termi, joka määriteltiin admiraliteettilain mukaan, lähettäjä oli se, joka lähetti lähetyksen & emdash; eli toimittanut sen yleensä laivaan kuljetettavaksi toiseen paikkaan. Tavaroiden vastaanottaja syrjäisessä paikassa oli vastaanottaja. Nykyään nämä osapuolet olisivat lähettäjä ja vastaanottaja, vaikka alkuperäiset ehdot löytyvät edelleen joistakin virallisista kuljetussopimuksista.
Eron tarve on selvä. Kasvokkaassa tapahtuvassa myynnissä ei ole tuntuvaa viivästystä omistusten välillä. Toisin sanoen, heti kun maksu on suoritettu, myyjä luovuttaa tavaran ostajalle, joka sitten ottaa haltuunsa. Kaukomyynnillä tavaroiden myynti pitkillä etäisyyksillä oli kuitenkin varsinkin esiteollista etua edeltävissä olosuhteissa merkittävä osa taloutta. Siitä huolimatta, että tavarat lähtivät myyjän hallusta ja joutuivat ostajan haltuun, kului merkittävä aika, jonka aikana kaikkea voi tapahtua. Lähettäjä toimittaa tavarat rahdinkuljettajalle, joka kuljettaa ne kaukaiseen paikkaan toimitettavaksi vastaanottajalle, joka yleensä maksaa lähettäjälle tavaroista, ja lähettäjä maksaa sitten lähettäjälle.
Jokaiseen tavaralähetykseen liittyi sitten oikeudellinen sopimus, jossa yksilöitiin ne ja osapuolet, osapuolten suhde toisiinsa ja tavaroihin sekä maksuehdot. Lähettäjät säilyttivät tavaroiden omistusoikeuden yleensä siihen asti, kunnes ne on toimitettu vastaanottajille, ja järjestävät vakuutuksen siltä varalta, että tavara ei saavuta määränpäätä odotetusti.
Tavaroiden toimittamiselle rahdinkuljettajalle ja niiden toimittamiselle vastaanottajalle on vielä jonkin aikaa, joten osapuolten välinen ero on säilytettävä. Toisin kuin päivinä, jolloin transatlanttinen viestintä kesti yhtä kauan kuin transatlanttinen kuljetus, maksu vastaanotettaessa voidaan yleensä suorittaa välittömästi heti käyttämällä rembursseja.
Nykyaikana, erityisesti Yhdysvalloissa, lähettäjä on henkilö, joka toimittaa tavaroita & emdash; yleensä käytetty & emdash; toiselle osapuolelle myydä, yleensä huomattavalla alennuksella alkuperäisestä vähittäishinnasta. Lähettäjälle maksetaan vasta myynnin jälkeen sovittu prosenttiosuus myyntihinnasta tai kiinteä summa. Tavaroiden annetaan yleensä olla esillä maksutta kolmen tai kuuden kuukauden ajan, minkä jälkeen lähettäjän on poistettava ne tai siirrettävä omistusoikeus myyjälle. Kaupallista ympäristöä, jossa tämä tehdään, kutsutaan yleensä lähetyskauppaksi, ja itse järjestelyä kutsutaan yleisesti lähetysmyynniksi.