Lahjus on lahjonnan muoto, johon liittyy lupaus rahasta tai palveluksesta jollekin valta -asemassa olevalle henkilölle toivoen vaikuttaa kyseisen henkilön käyttäytymiseen. Lahjontaa pidetään rikoksena monilla maailman alueilla, ja lahjonnan tarjoamisesta tai vastaanottamisesta kiinni jääneet ihmiset voivat saada rangaistuksia. Muilla alueilla lahjonnan ja kaatopaikan välinen raja on joskus melko hämärtynyt, mikä voi vaikeuttaa ihmisten syytteitä lahjonnasta tai ymmärtää, milloin raja on ylitetty.
”Bribe” tuli englanniksi 1300 -luvulla varastetun merkityksen mukaisesti; se on peräisin ranskalaisesta lahjuksesta, “kerjäämään”. Noin 1500 -luvulla lahjonta alkoi hankkia nykyisiä korruption yhdistymisensä.
Lahjontaa pidetään rikoksena useista syistä. Ensinnäkin lahjuksen hyväksyminen ja sen perusteella toimiminen on selvää vallan väärinkäyttöä ja velvollisuuksien laiminlyöntiä. Tasa -arvoisissa yhteiskunnissa ajatus tien voitelusta lahjuksilla on erityisen vastenmielinen, koska se korostaa eroja niiden välillä, jotka voivat ostaa valtaa tai palveluksia, ja niiden välillä, jotka eivät voi. Lahjus voi myös heikentää liiketoimen laatua. Esimerkiksi, jos rakennusyritys lahjoittaa valtion virkamiehen saadakseen sopimuksen, valtion virkamies voi jättää huomiotta yrityksen, joka tarjoaa parempaa tai halvempaa työtä, ja siten huijata hallitusta.
Lahjuksia voi olla missä tahansa muodossa. Historiallisesti viranomaisten lahjonta on ollut erittäin yleistä, ja joillakin alueilla näin on edelleen. Lahjuksilla on myös rooli finanssialalla ja jopa lääketieteen kaltaisissa ammateissa, joissa lääkeyhtiöt voivat lahjoittaa lääkäreitä määräämään tuotteitaan. Politiikka on myös täynnä lahjontaa monilla alueilla, ja ihmiset lahjoittavat poliitikkoja haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi, ja poliitikot puolestaan tarjoavat lahjuksia muille toiveissa saavuttaa tiettyjä tavoitteita, kuten voittaa vaalit.
Viivan vetäminen lahjuksilla on erittäin haastavaa. Esimerkiksi monet poliitikot saavat terveellisiä kampanjapanoksia useilta yrityksiltä ja toimialoilta. Näitä maksuja voidaan pitää lahjuksina joidenkin kriitikkojen silmissä, varsinkin kun poliitikot äänestävät ja toimivat suurimpien avustajiensa edun mukaisesti. Voidaan kuitenkin myös väittää, että näillä yrityksillä on varmasti oikeus tukea ehdokkaita, joista he pitävät, varsinkin kun näillä ehdokkailla on poliittisia vakaumuksia, jotka ovat yhdenmukaisia yrityksen etujen kanssa.
Samoin käytäntö lahjuksen tarjoamisesta ministeriön virkamiehille on joissakin maissa niin laajalle levinnyttä, että lahjuksia pidetään melkein kuin asetettuja maksuja. Ihmiset, jotka yrittävät toimia rehellisesti, saattavat huomata, että kyseinen ministeriö ei koskaan hyväksy pyyntöä tai asiakirjaa, mikä pakottaa heidät lahjoittamaan virkamiehen työnsä suorittamiseksi. Joissakin tapauksissa tällaiset lahjukset ovat jopa verovähennyskelpoisia, ja verovirastot tunnustavat ne lailliseksi liiketoiminnan kuluksi.