Oikeudellinen välimiesmenettely on tuomioistuimen ulkopuolinen tapa ratkaista kahden tai useamman osapuolen väliset erimielisyydet. Tyypillisessä välimiesmenettelyssä riippumaton välimies tai välimiespaneeli toimii tuomarin ja valamiehistön roolissa. Välimies hoitaa yleensä tehtäviä, kuten kunkin osapuolen tapauksen kuulemisen, todisteiden tutkinnan ja menettelyä koskevien päätösten tekemisen. Menettelyn aikana välimiesmenettelyssä toimiva asianajaja edustaa kumpaakin osapuolta. Kun kaikki todisteet on esitetty, välimies tekee päätöksen, joka voi olla tai ei olla oikeudellisesti sitova, riippuen välimiesmenettelyn ehdoista.
Välimiesmenettelyä voidaan käyttää monenlaisten ongelmien ratkaisemiseen – yrityskiistoista ja kuluttaja -asioista avioero- ja huoltajuusmenettelyihin. Osapuolet saattavat mieluummin laillista välimiesmenettelyä kuin oikeuteen menemistä, koska se on usein halvempaa, nopeampaa ja vähemmän muodollista. Välimiesmenettely voi myös tarjota osapuolille enemmän yksityisyyttä ja mukavuutta. Oikeudellinen välimiesmenettely on yleensä muodollisempi kuin muut vaihtoehtoiset riidanratkaisumenetelmät (ADR), kuten sovittelu ja neuvottelu. Näihin vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenetelmiin kuuluu yleensä yhteistyöhön perustuva lähestymistapa riidan ratkaisemiseen, eivätkä ne pääty sitovaan tuomioon.
Elinkeinoelämässä yritykset sisältävät usein välimieslausekkeita toimittajien, asiakkaiden ja muiden tahojen kanssa solmimissaan sopimuksissa. Jotkin sopimukset edellyttävät pakollista välimiesmenettelyä, mikä tarkoittaa, että osapuolten on ratkaistava riidat laillisessa välimiesmenettelyssä. Muut sopimukset mahdollistavat vapaaehtoisen välimiesmenettelyn, jolloin osapuolten ei tarvitse ratkaista riitaa välimiesmenettelyllä. Vapaaehtoisen menettelyn tapauksessa osapuolilla on edelleen oikeus nostaa kanne tuomioistuimessa ja valittaa välimiehen lopullisesta päätöksestä.
Välimiessopimuslausekkeessa määritetään yleensä, onko oikeudellinen välimiesmenettely sitova osapuolia. Sitovassa välimiesmenettelyssä osapuolten on noudatettava välimiehen lopullista päätöstä aivan kuten tuomioistuimessa. Ei-sitova välimiesmenettely puolestaan tarkoittaa sitä, että osapuolet voivat edelleen halutessaan viedä asian oikeuteen tai käyttää muuta riidanratkaisumuotoa.
Jopa sitovassa oikeudellisessa välimiesmenettelyssä välimiehen päätöksestä voidaan valittaa tietyissä olosuhteissa. Esimerkiksi tuomioistuin voi peruuttaa päätöksen, jos voidaan osoittaa, että välimies toimi korruptoituneesti tai oli epäoikeudenmukaisesti puolueellinen yhden osapuolen suhteen. Tuomioistuin voi myös harkita muutosta, jos välimies on lahjonnut tai ylittänyt valtuutensa.
Välimieslausekkeet vaihtelevat suuresti. Joissakin sopimuksissa on yksinkertaisia lausekkeita, joissa todetaan sopimus oikeudellisesta välimiesmenettelystä, jos riita syntyy. Muita lausekkeita ovat erityisvaatimukset, kuten välimiesmenettelyn sijaintipaikka, valittavien välimiesten lukumäärä, asianajajapalkkioiden ja oikeudenkäyntikulujen maksaja sekä sovellettavat muodolliset välimiesmenettelysäännöt. Kuten edellä todettiin, sopimusehdot voivat myös määrätä, onko välimiesmenettely sitova vai ei ja onko se pakollinen vai vapaaehtoinen.