Amerikan siviilioikeusjärjestelmässä väärennösten laki koskee tilanteita, joissa yhden osapuolen virheellinen toiminta aiheuttaa vahinkoa toiselle. Lakiin tunnustettu kidutettava toiminta voi perustua tahalliseen tai huolimattomaan tekoon. Esimerkkejä tahallisista väärinkäytöksistä ovat kunnianloukkaus, pahoinpitely tai akku, petos ja puuttuminen toisen osapuolen sopimus- tai edullisiin suhteisiin. Huolimattomuusrikoksella tarkoitetaan niitä olosuhteita, joissa laki pitää yhden henkilön, joka on velvollinen huolehtimaan toisesta, vastuuseen vahingosta, jonka hänen huolimattomuutensa on saattanut aiheuttaa vahingon kärsineelle.
Huolimattomuusrikoksena voidaan määritellä se, että henkilö ei ole noudattanut kohtuullista varovaisuutta suojautuakseen molemmilta riskeiltä, joiden tiedettiin aiheuttavan mahdollista haittaa, sekä riskeiltä, jotka yksilön olisi pitänyt tietää, aiheuttaisi kohtuuttoman vahingon riskin kolmansille osapuolille. Voidakseen voittaa tuottamuksellisessa vahingonkorvauskanteessa kantajan on todistusaineiston vallitessa osoitettava, että vastaaja oli huolimaton tai laiminlyönyt asianmukaisen huolellisuuden olosuhteissa. Kantajan on myös osoitettava, että vastaajan huolimattomuus aiheutti hänen vammansa ja että hän on kärsinyt vammoja tai todettavissa olevia vahinkoja. Huolimattomuus kattaa useita syitä oikeustoimiin, mukaan lukien henkilövahingot, lääketieteelliset väärinkäytökset ja tuotevastuutapaukset.
On useita myönteisiä puolustuksia, joita vastaaja voi esittää huolimattomuutta koskevasta väitteestä. Kaksi merkittävintä ovat riskin ottaminen ja laiminlyönti. Riskin ottaminen on vastaaja, joka väittää, että kantaja oli tietoinen riskistä tai vaarasta, mutta toimi kuitenkin holtittomasti siten, ettei aiheutuneita vammoja voida pitää vastaajan aiheuttamina. Esimerkkejä voivat olla holtiton käyttäytyminen tunnetun vaaran edessä, kuten tupakointi kaasupumpun vieressä tai metallitikkaiden käyttö sähköjohtojen läsnä ollessa.
Vastaaja voi esittää puolustukseksi laiminlyönnin, jos kantajan oma laiminlyönti oli hänen vammojensa lähin syy. Esimerkkejä voivat olla kantaja, joka on joutunut auto -onnettomuuteen, mutta oli päihtynyt tapahtumahetkellä. Tuomaristo voi todeta syyllistyneensä laiminlyöntiin, mikä voi kumota kantajan laiminlyönnin. Joillakin lainkäyttöalueilla yleisen oikeuden oppi osallisuudesta aiheutuneesta laiminlyönnistä on korvattu lakisääteisellä vertailevan huolimattomuuden järjestelmällä. Vertailevan huolimattomuuden teorian mukaan valamiehistö arvioi – prosenttiosuuden perusteella – määrän, jonka kantaja oli vastuussa omista vahingoistaan, ja mahdolliset korvaukset vähennetään vastaavasti.