Kanne voidaan nostaa yhdellä lainkäyttöalueella, ja tuon lainkäyttöalueen tuomioistuin voi soveltaa toisen lainkäyttöalueen lakeja kyseisiin asioihin. Tämä tapahtuu yleensä silloin, kun toinen osapuolista pyytää virallisesti tuomioistuinta soveltamaan toisen lainkäyttöalueen lakeja. Jos toinen osapuoli ei hyväksy tätä pyyntöä, tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu, on valittava, mikä laki ratkaisee asian. Prosessia, jossa päätetään, mitä lakia sovelletaan tapaukseen, kutsutaan lain valintaksi.
Lainvalintakysymykset syntyvät yleensä silloin, kun useilla lainkäyttöalueilla on jonkinlainen yhteys johonkin tapaukseen, ja kunkin lainkäyttöalueen lait voivat lopulta johtaa erilaiseen lopputulokseen. Ennen kuin asia käsitellään, on päätettävä, minkä lainkäyttöalueen lainsäädäntö koskee kutakin käsiteltävää asiaa. Kyseiset ristiriitaiset lait voivat olla paikallisia, osavaltion tai maakuntien lakeja sekä liittovaltion tai kansallisia lakeja. Ne voivat olla jopa eri maiden lakeja. Sovellettavan lain määrittämistä pidetään yleensä menettelyllisenä, ja yleensä tuomari kuin valamiehistö päättää lainvalintakysymyksistä.
Tapaukseen sovellettavan lain valinta voi vaikuttaa suuresti tapaan, jolla sitä käsitellään. Esimerkiksi lainkäyttöalueilla on usein erilaiset vanhentumisajat, jotka määrittävät ajanjakson, jonka kuluessa osapuolen on nostettava kanne samantyyppisestä siviilivahingosta. Tämä tarkoittaa sitä, että asianosaista voidaan kieltää nostamasta kannetta yhdellä lainkäyttöalueella, jos vanhentumisaika on kulunut umpeen. Osapuoli voi kuitenkin nostaa kanteen toisella lainkäyttöalueella, jolla on pidempi vanhentumisaika, kunhan tuomioistuin katsotaan hyväksyttäväksi lainvalinnaksi.
Vanhentumisten lisäksi lain valinta voi vaikuttaa useisiin muihin mahdollisesti merkittäviin tapauksiin. Nämä alat ovat luonteeltaan yleensä aineellisia, joten ne määrittävät osapuolten lailliset oikeudet ja velvollisuudet. Sitä vastoin lain valinta ei yleensä vaikuta prosessilakeihin, jotka ovat oikeudenkäyntimenettelyyn liittyviä sääntöjä. Tuomioistuin, jossa asiaa käsitellään, soveltaa yleensä omia menettelysääntöjään toisin kuin toisella lainkäyttöalueella.
Lainsäädännöllisten ristiriitojen välttämiseksi oikeudelliset sopimukset sisältävät usein lainvalintalausekkeen. Nämä lausekkeet määrittelevät tarkasti, mitä lainkäyttöalueen lakia sovelletaan, jos osapuolten välillä syntyy riita. Jos osapuolet päätyvät riita -asioihin, tuomioistuin hyväksyy tyypillisesti sopimuslausekkeen.