“Lainauskapasiteetti” on termi, jota käytetään kuvaamaan lainojen tai luottojen rahallista kokonaismäärää, jonka lainanantaja on valmis myöntämään asiakkaalle. Lainanantajat, joita joskus kutsutaan lainarajaksi, arvioivat sekä yksittäisiä että yritysasiakkaita määrittääkseen, kuinka paljon rahaa tai luottoa voidaan jatkaa, ja pitävät kuitenkin järjestelyyn liittyvän riskin hyväksyttävissä. Tätä lähestymistapaa käyttävät myös monet välitysyritykset määrittäessään, kuinka paljon asiakas voi ostaa marginaalista aiheuttamatta minkäänlaisia taloudellisia vaikeuksia sijoittajalle tai lainanantajalle.
Lainanantajat ja velkojat tutkivat mahdollisen velallisen taloudellisen vakauden ja hyvinvoinnin osana yksilön tai yrityksen lainanottokapasiteetin määrittämisprosessia. Tämä sisältää arvioinnin velallisen nykyisestä luottoluokituksesta sekä kaikista hakijan hallussa olevista omistuksista tai varoista, erityisesti sellaisista, joita ei ole pantattu muiden velkasitoumusten vakuudeksi. Hakijan tulotaso on myös tärkeä, koska tavoitteena on varmistaa, että lainattu summa voidaan maksaa takaisin ajoissa.
Joissakin tapauksissa lainanottokapasiteettiin voi vaikuttaa hakijan halu pantata tiettyjä osuuksia vakuudeksi. Esimerkiksi jos henkilö omistaa kiinteistöä, joka on tällä hetkellä vapaa panttioikeuksista tai saatavista, kyseinen omaisuus voidaan pantata vakuudeksi jonkinlaisen lainan saamiseksi. Lainanantaja arvioi maan nykyisen markkina -arvon määrittääkseen, riittääkö tämä arvo lainan kokonaismäärän kattamiseen. Jos oletetaan, että hakijalla on tarpeeksi tuloja lainan takaisinmaksamiseen ehtojen mukaisesti ja vakuudet ovat hyväksyttäviä, lainanantajan ottaman riskin aste pidetään kohtuullisena.
Lainauskapasiteetin asettamisen ajatuksena on suojella kaikkien asianosaisten etuja. Lainanantajat asettavat kapasiteetin tasolle, joka on tasapainossa luottoriskin kanssa, joka liittyy liiketoimintaan velallisen kanssa, samalla kun se antaa myös mahdollisuuden ansaita lainatusta korosta korkoa. Samalla lainanottokapasiteetin käyttöönotto auttaa myös estämään hakijaa ottamasta lisää velkaa, jota hän voi kohtuudella hoitaa, mikä puolestaan minimoi mahdollisuuden taloudellisiin vaikeuksiin, jotka johtavat maksukyvyttömyyteen. Molempien osapuolten etujen suojelemiseksi lainanantajat määrittävät toisinaan hakijan lainanottokapasiteetin nollaksi esimerkiksi tulotason, luottoluokituksen ja muiden taloudellisten näkökohtien perusteella. Tällöin lainahakemus hylätään, eivätkä osapuolet tee minkäänlaista työsopimusta.