Lainsäädännöllisellä tarkoituksella tarkoitetaan sitä, mitä tavoitteita lainsäädäntöelin yritti saavuttaa antamalla säädöksen. Todisteet tarkoituksesta kerätään yleensä tutkimalla lainsäädäntöhistoriaa, joka voi sisältää kaikki asiakirjat, jotka ympäröivät lain tai säädöksen luomista ja hyväksymistä. Lainsäädännöllinen tarkoitus on monien oikeudellisten kiistojen lähde, ei ainoastaan tulkinnasta vaan myös siitä, onko lain tulkinnassa käytetty muiden lähteiden kuin lain tekstiä.
Lainsäädäntöelin ei yleensä hyväksy laskuja ilman syytä; Lähes jokainen laki käy läpi perusteellisen tutkimus-, raportointi- ja keskusteluprosessin ennen äänestystä. Tämä prosessi tuottaa runsaasti materiaalia lakiehdotukseen liittyvistä asioista, mukaan lukien valiokuntien raportit, sponsorien huomautukset, asiaan liittyvä lainsäädäntö, aiempi oikeuskäytäntö ja todistuskirjoitukset. Kaikki nämä tiedot voivat olla tärkeitä kuvaamaan paitsi sitä, miten laki syntyi, myös sitä, mitä sillä oli tarkoitus saavuttaa.
Jotkut väittävät, että lainsäädännöllisellä tarkoituksella ei ole merkitystä; tärkeintä on lain teksti. Käyttämällä lainsäädäntöhistoriaa ja muita keinoja vihjata aikomuksia kriitikot ehdottavat, että ihmiset lainvastaisesti yrittävät yksinkertaisesti edistää uudistusta, joka epäonnistui lakiesityksen alussa. Toisin sanoen, jos tarkoitus olisi todella ollut muu kuin mitä lain teksti ehdottaa, lakiesitys ei olisi alun perin hyväksytty. Lisäksi koska lainsäädäntöelin koostuu yksittäisistä henkilöistä eikä yhdestä äänestä, jokaisen väitteen tueksi on todennäköisesti todistuksia, raportteja ja muita historiallisia asiakirjoja, jotka voidaan kiertää sopimaan mihin tahansa aikomusteoriaan.
Lainsäädännöllisten aikomusten käyttämisen kannattajat viittaavat siihen, että vaikka lait ovat ihanteellisessa mielessä riittävän selkeitä ja tarkoitukset ovat ilmeisiä, laeissa on edelleen aukkoja ja porsaanreikiä, jotka vaativat tulkintaa. Koska tuomareita ja oikeudellisia asiantuntijoita pyydetään selvittämään nämä aukot, lainsäätäjän tarkoituksen ymmärtäminen lain antamisessa voi auttaa näitä asiantuntijoita keksimään toimivan tulkinnan. Lisäksi jotkut kannattajat väittävät, että maailma muuttuu: 19 -luvun lainsäätäjät eivät voineet mitenkään ennakoida modernin maailman teknologista ja sosiaalista kehitystä, joten heidän aikomuksensa luoda lain henki voi olla hyödyllisempi opas kuin arkaainen laki.
Lakisääteisten aikomusten käyttö oikeudellisessa tulkinnassa on tärkeä osa oikeusaktivismia koskevaa keskustelua. Oikeudellisen hillitsemisen kannattajat uskovat, että tuomareiden on määrä määrätä yksinomaan kirjallisia lakeja. Riippuen siitä, kumman väitteen puolelle henkilö joutuu, lainsäädännöllisestä tarkoituksesta tulee joko vältettävä ansa tai käytettävä väline.