Laiskamatonta taloutta ohjaavat markkinat. Teoriassa se on vapaa kaikesta hallituksen väliintulosta, vaikka todellisuudessa ei ole ollut pitkäaikaista, puhtaasti laissez-faire -järjestelmää. Se perustuu uskoon, että kysynnän ja tarjonnan malli on riittävä edistämään vahvaa taloutta. Laissez-faire on ranskalainen termi, joka tarkoittaa “jättää rauhaan” tai “anna tehdä”.
Kapitalistisilla kansakunnilla on taipumus lähestyä puhdasta laissez-faire-taloutta. Suurimmaksi osaksi liike -elämä ja hallitus eroavat toisistaan. Kun hallitus puuttuu asiaan, se tekee sen useimmiten verojen ja asetusten kautta. Joissakin tapauksissa yritykset ovat suhtautuneet myönteisesti valtion puuttumiseen taloudelliseen apuun tai verohelpotuksiin. Näiden toimien tarkoituksena on tyypillisesti vauhdittaa taloutta.
Laiszez-faire-talouden teoria sisältää uskomuksen siitä, että kilpailu tarjoaa riittävän hintavalvonnan. Uskotaan, että markkinoiden antaminen päättää hinnoista antaa yrityksille mahdollisuuden hyötyä parhaiten. Jos näin ei ole osoittautunut, hallitus on usein ryhtynyt toimiin suojellakseen yrityksiä ja asiakkaita säätelemällä hintoja ja toteuttamalla muita toimia inflaation ja liiallisen kilpailun estämiseksi.
Vaikka laissez-faire-talouden teoria riippuu uskosta ihmisten hyvyyteen, se ottaa huomioon hallituksen väliintulon silloin, kun on epäoikeudenmukaista. Tämä koskee erityisesti sosiaalisia kysymyksiä, kuten työntekijöiden turvallisuutta. Pohjimmiltaan teoria erottaa sellaiset asiat kuin puhtaat työpaikat ja ympäristönsuojelun taloudesta, vaikka nämä asiat vaikuttavat usein suoraan yrityksiin.
Monissa kapitalistisissa valtioissa laissez-faire-talouden teoria on vahva, mutta aina tarkasteltavana. Keskustellaan edelleen siitä, kuinka paljon sääntelyä on asianmukaista ja mitkä toimet ovat todella tarpeellisia. Muutoksia on tehty ja tehdään edelleen, jotta voidaan vahvistaa tai löysentää hallituksen valvontaa liiketoiminnassa. Olennaista laissez-faire-käsitettä tuetaan edelleen voimakkaasti, vaikka vain harvat uskovat, että järjestelmä toimisi ilman hallituksen väliintuloa.
Uskotaan, että ranskalainen valtiovarainministeri esitteli laissez-faire-talouden käsitteen vuonna 1650. Vuonna 1751 termi ilmestyi painettuna ensimmäistä kertaa aikakauslehdessä. Kun järjestelmää yritettiin ensimmäisen kerran, siihen otettiin yhteyttä ilman valtion väliintuloa. Kun teoria otettiin käyttöön, huomattiin nopeasti, että ainakin jonkinlaista sääntelyä tarvitaan. Silloin otettiin käyttöön kohtuullinen määrä veroja, tulleja ja vastaavia.