Laittomat taistelijat ovat militantteja tai siviilejä, jotka toimivat vihamielisellä tarkoituksella kansainvälisen humanitaarisen oikeuden asettamien sotasääntöjen ulkopuolella. Vuoden 1949 kolmannen Geneven yleissopimuksen (GCIII) III artiklan mukaan laitonta taistelijaa on kohdeltava inhimillisesti myös ilman sotavangin asemaa. Hallitukset poistavat uhan etsimällä ja vangitsemalla ne tai kohdistamalla tappamisen. Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat huolissaan siitä, että ihmisten pidättäminen laittomina taistelijoina antaa hallituksille liikkumavaraa kohdella heitä epäinhimillisellä tavalla.
Terrorismiryhmät eivät kuulu armeijaan tai valtion järjestämään miliisiin, eikä niillä ole valtion hyväksymiä pakotteita taisteluun vihollissotilaita vastaan. Heitä pidetään epäsäännöllisinä armeijoina tavanomaisten armeijoiden ulkopuolella, ja he harjoittavat usein varkain taktiikkaa ja hyökkäyksiä. Pakotetut erikoisjoukot omaksuvat usein samat strategiat ja käyttävät niitä omissa konflikteissaan ja vuorostaan kohdennettua laitonta taistelijaa vastaan.
GCIII: n sotavankien määräykset sisältävät avoimesti aseita, jotka kuuluvat valtion hyväksymään armeijaan tai miliisiin, joilla on erottuva merkki, kuten univormu tai arvomerkki, ja jotka ovat alaisista vastuussa olevan henkilön alaisuudessa. Heidän on suoritettava toimintansa tunnustettujen taistelusääntöjen mukaisesti. Epäsäännölliset sotilasryhmät eivät yleensä täytä näitä vaatimuksia.
Hätälainsäädännön mukaan kansakunnan hallintoelimellä tai yksilöllä on usein ennennäkemätön valta laajentaa toimivaltaa tai säätää lainsäädäntöä, joka rajoittaa kansalaisten oikeuksia ja vapauksia. Maailmanlaajuinen terrorismin vastainen sota on aiheuttanut joidenkin valtioiden asettaman ulkonaliikkumiskieltoja, etsintöjä, sotatilalain ja valvonnan terroristien ja laittomien taistelijoiden solujen poistamiseksi. Näiden ryhmien yritykset käyttää suojattuja ihmisiä ja omaisuutta kilpinä ovat vastoin hyväksyttyjä sotalakeja.
Kohdennettu tappaminen on aseelliseen konfliktiin tai terrorismiin osallistuvan laittoman taistelijan tuhoamista, eikä sitä suojella GCIII: n nojalla. Ihmisoikeusjärjestöt ovat herättäneet kysymyksiä salaisen ”osuma -listan” moraalista ja sen mahdollisesta kansainvälisen oikeuden rikkomisesta, joka kieltää teloituksen ilman asianmukaista menettelyä. He väittävät, että viallinen älykkyys lisää sivuvahinkoja ja tappaa viattomia siviilejä. Laittoman taistelijan kohdistettua tappamista ei puolusteta salamurhana vaan puolustustoimena.
Laittomaan taistelijaan voidaan soveltaa säilöönottomaiden kansallista lainsäädäntöä tai sotilastuomioistuinta. Ennen julistamista sellaiseksi inhimillinen kohtelu on annettava GCIII: n mukaisesti. Tämä estää kidutuksen, nöyryytyksen, halventamisen ja teloituksen käytön. YK: n kidutuksen vastainen yleissopimus velvoittaa allekirjoittajavaltiot välttämään vakavaa pahoinpitelyä myös sodan aikana. Vaikka suurin osa maailmasta on hyväksynyt yleissopimuksen, ihmisoikeusjärjestöt ovat havainneet, että näitä tekoja laittomia taistelijoita vastaan tapahtuu edelleen.