Kustannuslasku viittaa käytäntöön siviilioikeudellisissa riita -asioissa, joissa hävinnyttä osapuolta voidaan velvoittaa maksamaan voittajan oikeudenkäyntikulut ja muut kulut. Ajatuksena on korvata voittajalle oikeudenkäyntiin osallistumisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset. Oikeudenkäyntikulut on eritelty kustannusluettelo, ja ne voidaan toimittaa tuomioistuimelle ja hyväksyä ennen päätöksen tekemistä. Toinen tilanne, jossa kustannuslaskua voidaan käyttää, on asianajajan ja hänen asiakkaansa välinen kiista palkkioista.
Oikeudenkäynnin aloittaminen tai puolustaminen voi olla erittäin kallis prosessi, etenkin silloin, kun tapaus edellyttää raporttien tilaamista ja asiantuntijatodistajien todistamista oikeudenkäynnin aikana. Jos osapuolet eivät voi sopia kustannuksista maksettavasta summasta, tuomioistuin voi arvioida vallitsevan osapuolen oikeudenkäyntikulut oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi. Tuomioistuin ei hyväksy kustannuslaskua, joka on korkeampi kuin mitä vallitseva osapuoli olisi kohtuudella odottanut kuluttavansa oikeudenkäynnin voittamiseksi.
Asiakirjaan kuluva aika otetaan huomioon kustannuslaskun arvioinnin yhteydessä. Tuomioistuin voi alentaa tilillä olevien asianajomaksujen määrää, jos se toteaa, että kohtuullisesti pätevä asianajaja olisi kyennyt suorittamaan työn lyhyemmässä ajassa kuin laskuun merkitty. Voittaneita osapuolia pyydetään erittelemään tapauksen eri osat yksityiskohtaisesti arviointia varten.
Asiakirjojen tarkasteluun, kirjeenvaihtoon ja kirjeenvaihtoon vastaamiseen sekä asiakkaan kanssa tapaamiseen käytetty aika sisällytetään kustannuslaskuun. Muut siinä näkyvät asiat olisivat aikaa, joka kului yhteydenottoon asiantuntijatodistajiin, tilausten laatimiseen ja näiden raporttien tarkistamiseen. Oikeudenkäynnin valmistelu ja tuomarin edessä vietetty aika ovat myös oikeutettuja kuluja, jotka luetellaan kustannuslaskussa.
Jos asiakas saa laskun asianajajalta ja katsoo, että veloitettava summa on liiallinen, hän voi pyytää, että tuomioistuin tarkistaa sen. Kustannuslasku toimitetaan tuomarille ja asiakkaalle annetaan tilaisuus selittää, miksi velkaa on vähennettävä. Asianajaja osallistuisi oikeudenkäyntiin ja esittäisi oman lausuntonsa siitä, miksi lakiesityksen pitäisi olla sellaisenaan. Jos lasku todetaan liian suureksi, tuomari voi määrätä velkasumman alentamisesta.