Langaton sensoriverkko (WSN) on järjestelmä, jossa on yksi tai useampi anturi, joka havaitsee, kerää ja mahdollisesti reagoi esimerkiksi ääneen ja tärinään. Näitä verkkoja voidaan käyttää useisiin eri tarkoituksiin turvallisuusvalvonnasta lääketieteelliseen tai ympäristötutkimukseen. Joskus langatonta anturiverkkoa kutsutaan älykkääksi ympäristöksi. Jotta verkon dataa voidaan kerätä ja analysoida, langaton anturiverkko on usein liitetty tiedonjakeluverkkoon, jolloin WSN:tä kutsutaan itse asiassa tiedonkeruuverkoksi.
Langaton anturiverkkokokoonpano voi sisältää yhden tai useamman tyyppisen anturit. Nämä anturit voivat pystyä havaitsemaan minkä tahansa useista ympäristötekijöistä. On esimerkiksi mekaanisia antureita, jotka reagoivat suoraan kosketukseen. Akustiset anturit keräävät kuulotietoa, kun taas videoanturit keräävät visuaalista tietoa. On myös lämpö-, kemiallisia ja bioantureita.
On olemassa useita erilaisia ympäristöjä, joissa langaton anturiverkko voidaan ottaa käyttöön. Näitä ovat asuin- tai teollisuusrakennukset sekä ulkoympäristöt. Ajoneuvojen, mukaan lukien kuljetusjärjestelmien ja laivojen, mobiilivalvonta on myös mahdollista.
Langatonta anturiverkkoa voidaan käyttää rakennuksen turvallisuuden valvontaan tai jopa taistelukentällä. Tällainen valvonta voi raportoida liikennemalleista ja tunnistaa hyökkäykset ennen kuin ihmiset voivat nähdä tai kuulla ne. Terveydenhuollon asetuksissa pienoisanturit voivat helpottaa potilaiden taakkaa, jotka olisivat aiemmin olleet kytkettyinä isoihin, langallisiin laitteisiin. Molemmissa tapauksissa tiedot voitaisiin tallentaa ja analysoida, ja hälytyksiä, kun tietyt ehdot täyttyvät, voidaan ohjelmoida.
Langattomien anturiverkkojen luomisen haasteet johtuvat useista tekijöistä. Yksi ongelma liittyy ilmasto-olosuhteisiin, jotka voivat rikkoa antureita tai ainakin estää niiden tarkkuuden. Vaikka anturin pieni koko on edullinen siirrettävyyden ja salassapidon kannalta, se rajoittaa myös muistia ja käyttöikää. Toinen yleinen haaste on ollut, kun yhteen tiedonjakeluverkkoon on liitetty liian monta anturia ja se ylikuormittaa verkkoa liian suurella datalla kerralla.
Jotkut WSN:t keräävät tietoja vain yhdessä muodossa, kuten vain äänen. Jos järjestelmä tunnistaisi esimerkiksi lämpötilan, kosteuden ja tärinän, voidaan saada melko rikas kuva ympäristöstä. Tiedemiehet ja tutkijat ajavat WSN:ien käyttöä tähän suuntaan. WSN:t, joita voitaisiin käyttää maanjäristysten mittaamiseen tai ennustamiseen, sään ennustamiseen tai tulvapotentiaalin havaitsemiseen, ovat kaikki erittäin haluttuja.