Termiä Länsi -kaanoni käytetään useimmiten viittaamaan kirjallisuuteen, jonka katsotaan vaikuttaneen eniten länsimaiseen kulttuuriin. Se sisältää runoutta, fiktiota ja draamaa, filosofiaa, esseitä ja omaelämäkerrallisia teoksia. Laajemmassa merkityksessä kaanon viittaa suurimpiin taideteoksiin ja musiikkiin ja edustaa uskoa siihen, että siihen sisältyvät teokset ovat muotoilleet ja määrittäneet länsimaisen sivilisaation. Kaanonin opetus on länsimaisten yliopistojen kulmakivi ja tiedon ja kulttuuriperinnön luovuttaminen. Kaanonissa toimivat teokset, joita ilman stipendillä ei olisi kontekstia.
Sanalla kaanon on kirkollinen alkuperä ja sitä käytettiin ensimmäisen kerran pyhien kirjoitusten merkitsemiseen. Se tarkoittaa myös standardia, johon kaikki muut teokset kuuluvat. Länsimainen kaanoni merkitsee sellaisten ihmisten olemassaoloa, jotka ovat päteviä tekemään päätöksiä siitä, mikä kuuluu kaanoniin ja miksi. Tämä on perinteisesti ollut yliopistojen ja niiden tutkijoiden tehtävä. Academia on ympäristö, jossa tutkijat voivat käyttää aikaansa taiteellisten teosten ja niiden merkitysten tutkimukseen, ja se mahdollistaa kaanonin selittämisen ja välittämisen tuleville sukupolville.
Se, mistä länsimainen kaanoni koostuu, ainakin länsimaisen kulttuurin vanhempien teosten osalta, ei näytä aiheuttavan mitään vaikeuksia. Ei ole vakavaa kysymystä siitä, ovatko Platonin, Shakespearen, Cervantesin ja Danten teokset osa sitä. Miksi jotkut teokset ovat mukana, niillä voi olla erilaisia selityksiä. Yksi on yksinkertaisesti teoksen kauneus ja sen esteettinen arvo, sen pyrkimys ilmaisun täydellisyyteen. Muilla teoksilla voi olla sellainen omaperäisyys, että ne ovat valtava harppaus kielenkäytössä tai tapa havaita maailma.
Esimerkkejä näistä harppauksista löytyy eri aikakausien eri kirjoittajilta. Nämä taiteilijat näyttävät tietävän tarkalleen, mitä he yrittävät saavuttaa työssään ja sen panoksen heidän kulttuuriinsa. Shakespearen ansiota on se, että hän on aina muuttanut vuoropuhelun ja sisäisen ajattelun ilmaisun luonnetta. James Joyce muutti tavallaan ihmisten ajattelutapaa ihmisten ajattelusta. Hänen ilmoittamansa kommentti veljelleen, että hänen työnsä ”pitää tutkijat kiireisenä seuraavien 200 vuoden ajan”, oli oikea.
Toinen tapa, jolla teoksesta voi tulla osa länsimaista kaanonia, liittyy taiteilijan suhteeseen yhteiskuntaan. Monia suuria kirjoittajia pidetään totuuden etsijöinä, joskus kaikkien muiden arvojen poissulkemisena. Kirjoittaja ei puhu lukijalle sosiaalisena olennona, vaan ihmisenä yksinään. Tämän totuudenhaun ilmaus voi saada laajemman kulttuurin tutkimaan uudelleen omia arvojaan ja ajattelemaan uudelleen ihmisen olemassaolon luonnetta ja tarkoitusta.