Yrityksen laskettu aineeton arvo on keino määrittää tarkka arvo aineettomille hyödykkeille, jotka ovat tällä hetkellä yrityksen hallussa. Ei pidä sekoittaa nykyarvoon (NPV), joka on yksi tekijä, joka otetaan huomioon prosessissa, laskettu aineeton arvo saadaan tietyllä kaavalla, joka tarkastelee yrityksen nykyistä kirjanpitoarvoa. Kumulatiivinen kirjanpitoarvo vähennetään sitten yrityksen nykyisestä markkina -arvosta.
Lasketun aineettoman arvon saavuttaminen alkaa määrittämällä useita keskeisiä tietoja. Osana CIV -laskelmaa on tarpeen vahvistaa yrityksen viimeisten kolmen kalenterivuoden tulot ennen veroja. Samaa kolmen vuoden jaksoa käytettäessä otetaan huomioon myös aineellisen hyödykkeen vuoden lopun keskiarvo sekä yhtiön omaisuuden tuotto.
Seuraava askel lasketun aineettoman arvon määrittämisessä alkaa määrittämällä keskimääräinen tuotto siltä toimialalta, johon yritys kuuluu. Omaisuuden ylituotto lasketaan kertomalla alan keskimääräinen tuotto yrityksen keskimääräisellä aineellisella omaisuudella vuoden lopussa. Tuloksena oleva luku vähennetään sitten kolmen vuoden jakson keskimääräisestä tulosta ennen veroja.
Määritä seuraavaksi kauden keskimääräinen yhtiöveroprosentti ja kerro se ylituotolla. Vähennä tämä luku ylimääräisestä tuotosta. Tämä prosessi tuottaa luvun, joka tunnetaan verojen jälkeisenä ylituotona. Viimeinen vaihe on laskea tämän luvun nettonykyarvo ja diskontata tulos sitten käyttämällä yhtiön pääomakustannusta diskonttokorkona. Tämä lopullinen luku edustaa yrityksen laskettua aineetonta arvoa.
Yhtiön aineettomien hyödykkeiden lasketun aineettoman arvon ymmärtäminen mainitulla ajanjaksolla on arvokas keino auttaa määrittämään tälle omaisuudelle tarkka ja vakaa arvo. Kuitenkin koko lasketun aineettoman arvon määrittämiseen liittyvän prosessin vastustajat uskovat, että luvulla ei ole pysyvää merkitystä, koska jopa aineettomat hyödykkeet poistetaan ja niiden todellinen arvo vaihtelee.