Laspeyresin hintaindeksi on mittausväline, joka vertaa tiettyjen tavaroiden tai hyödykkeiden hintoja perusjaksolla kuluvaan ajanjaksoon. Tämä auttaa määrittämään tietyn valuutan ostovoiman, ja sitä voidaan myös käyttää arvioimaan tiettyjen ihmisten elintasoa. Laspeyresin hintaindeksi on yksi keskeisistä työkaluista, joita taloustieteilijät käyttävät talouden yleisen terveyden määrittämiseen.
Indeksin kehitti ensimmäisenä saksalainen taloustieteilijä Etienne Laspeyres (1834-1913). Hän arveli, että tiettyjen tuotteiden hintojen mittaaminen ja niiden vertaaminen aiempaan peruskauteen voisi antaa jonkinlaisen käsityksen siitä, mihin talous on menossa. Hän kehitti kaavan, joka ottaisi kuluvan ajanjakson hintojen suhteen perusaikaan verrattuna ja kertoisi sen sadalla. Siinä vaiheessa on sitten mahdollista tehdä vertailu.
Esimerkiksi Laspeyresin hintaindeksissä perusvuosi on yleensä indeksoitu 100: een. Jos hinnat nousevat seuraavana vuonna, kyseisen vuoden indeksi voi olla 125. Tässä tapauksessa inflaatio olisi 25 prosenttia. Malli ei ennusta kohteisiin käytettyä todellista rahasummaa. Pikemminkin mallia käytetään yksinkertaisesti opastamaan valuutan arvoa.
Yksi tärkeimmistä syistä siihen, että Laspeyresin hintaindeksiä ei käytetä usein elämänlaadun määrittämiseen, johtuu kuluttajien tekemistä korvauksista. Jos esimerkiksi kuluttajat alkavat korvata jotkut kohteet toisilla, menojen kokonaiskustannukset voivat laskea tai pysyä vakaina riippumatta hintaindeksistä. Jos kuluttaja on tyytyväinen ostettuihin tavaroihin, elämänlaatu ei ole yleisesti heikentynyt, vaikka alkuperäisiä tuotteita ostetaan vähemmän.
Laspeyresin hintaindeksin kohteet voivat muuttua ajoittain kuluttajien ostotottumuksista riippuen. Yleensä hintaindeksin määrittämisestä vastaavat yrittävät valita suuren kysynnän kohteita sekä tarpeellisia. Tämä auttaa varmistamalla, että hintaindeksikori on täynnä tuotteita, joiden kysyntä on suhteellisen tasaista.
Kuten useimpien indeksien kohdalla, Laspeyresin hintaindeksi on subjektiivinen arvio tarkistettaviksi valittujen kohteiden vuoksi. Siksi toinen indeksi voi tehdä hieman toisenlaisen johtopäätöksen. Indeksien ei ole tarkoitus antaa suoraa inflaatiomittausta, vaan pikemminkin tilannekuva yleisestä suunnasta. Kuten kaikkien makrotaloudellisten mittausten kohdalla, kunkin yksilön tilanne voi olla olennaisesti erilainen.