Lasten neurokirurgia viittaa lääketieteen alaan, johon kuuluu leikkaus imeväisille tai lapsille. Neurokirurgiaa tehdään hermo-, selkäydin- ja aivojen ongelmien korjaamiseksi. Lasten neurokirurgiaa harjoittavan lääkärin on käytävä erityiskoulutus oppiakseen torjumaan vauvojen epämuodostumia, vammoja ja sairauksia. Lasten neurokirurgia voi korjata monia lapsiin vaikuttavia sairauksia.
Lasten neurokirurgi on pätevä hoitamaan kirurgisesti lasten sairauksia. Nämä lääkärit eivät aina valitse leikkausta ongelman korjaamiseksi. Kirurgi kuulee aina muita asiantuntijoita parhaan toimintatavan määrittämiseksi.
Lasten neurokirurgi voi olla osa syöpää sairastavien lasten hoitoryhmää. Näissä tapauksissa hoito edellyttää oikean kemoterapian muodon valitsemista ja työskentelyä muiden lääkäreiden kanssa, jotka ovat erikoistuneet imeväisten ja lasten hoitoon. Sen sijaan, että vain yksi lääkäri puhuisi potilaalle, useat lääkärit voivat kokoontua yhteen varmistaakseen, että nuorempi potilas saa parhaan mahdollisen lääketieteellisen hoidon. Tätä kutsutaan neuro-onkologiryhmäksi.
Synnynnäiset viat, mukaan lukien selkäranka ja luun epämuodostumat, voidaan yleensä korjata lasten neurokirurgialla. Nämä ongelmat voidaan tyypillisesti diagnosoida magneettikuvauksella (MRI). Ilman kirurgisia toimenpiteitä lapsi voi kärsiä hengitysvaikeuksista, lihasheikkoudesta ja voimakkaasta kivusta. Selkäydin epämuodostumat voivat lisätä painetta ja kyvyttömyyttä liikkua tai kävellä oikein. Lasten neurokirurgia voi poistaa kaikki pehmytkudokset tai luut, jotka voivat estää liikkumista.
Tylsien voimien aiheuttamat traumat ja vakavat onnettomuudet voidaan ratkaista käyttämällä lasten neurokirurgiaa. Nämä tapahtumat voivat aiheuttaa aivojen ja selkäytimen vammoja. Jos niistä ei huolehdita nopeasti, on mahdollista pysyviä vaurioita ja epämiellyttäviä oireita. Näitä oireita ovat oksentelu, päänsärky, henkinen sekavuus ja kohtaukset.
Joillekin lapsille, joilla on heikentäviä vammoja, lasten neurokirurgia ei ehkä ole ainoa hoitomuoto. Leikkauksen jälkeen lapsi saattaa joutua kokemaan kemoterapiaa tai kuntoutusta. Lapsen edistymisen seuranta on myös tärkeää täydellisen toipumisen kannalta. Joskus lapsen on otettava lääkkeitä varmistaakseen, ettei hän kärsi kohtauksista tai ylimääräisestä kivusta.