Lasten online -suojalaki, lyhennettynä COPA, hyväksyttiin Yhdysvalloissa vuonna 1998 ja sillä yritettiin suojella lapsia, joita kutsutaan myös alaikäisiksi, haitallisilta materiaaleilta Internetin selaamisen aikana. Toimenpide katsottiin haitalliseksi materiaaliksi kaikenlaista alastomuutta tai seksuaalista sisältöä, ja se luotiin estämään lapsia pääsemästä pornografiaan ja siihen liittyviin sivustoihin. Lain mukaan niiden, jotka myyvät tai jakelevat alaikäisille haitalliseksi katsottua materiaalia, on estettävä alaikäisiä pääsemästä verkkosivustoilleen. Lasten verkkosuojalaki katsottiin perustuslain vastaiseksi sananvapauden loukkaamisen vuoksi, ja vuodesta 2009 lähtien sitä ei pantu täytäntöön tai vahvistettu oikeudessa.
COPA: ta ei pidä sekoittaa COPPA -lakiin, joka on lasten online -tietosuojalaki. Tämä laki hyväksyttiin vuonna 1998, ja vuodesta 2010 lähtien se on edelleen voimassa Yhdysvalloissa. Se rajoittaa sitä, mitä online -henkilö tai yritys voi tehdä alle 13 -vuotiaalta kerätyillä henkilötiedoilla.
Lasten online -suojalain mukaan yritys tai henkilö, joka ylläpitää verkkosivustoa, joka sisältää aikuisille suunnattua sisältöä, olisi vaatinut kävijöitä antamaan henkilökohtaisen tunnisteen muodon päästäkseen sivustoon. Tämä voi olla tunnusnumero, luottokortin numero tai pääsykoodi. Kaikki tiedot, jotka on kerätty henkilön tunnistamiseksi aikuiseksi eikä alaikäiseksi, katsottiin yksityisiksi, ja yrityksen oli laitonta levittää tai käyttää näitä tietoja millään muulla tavalla kuin tunnistamiseen.
Poikkeus haitallisen materiaalin sääntöön oli aineisto, jota pidettiin opetuksellisena tai jota käytettiin tieteellisiin tarkoituksiin. Esimerkkejä poikkeuksista ovat kuvat tai kuvat ihmiskehosta, joita käytetään opettamaan lapsille ihmisen anatomiaa ja kehon toimintaa. Niitä ei pidettäisi haitallisina tai laittomina lasten verkkoturvalain mukaan.
Lasten online -suojalain mukaan vanhemmat ovat vastuussa lastensa hoitamisesta, mutta Internet vaikeuttaa vanhempien suojaamista lapselta seksuaaliselta sisällöltä. Näin ollen hallitus on vastuussa siitä, että lapset eivät pääse haitalliseen materiaaliin verkossa. Vaikka lasten verkkoturvalaki edellyttää, että jakelijat vahvistavat henkilön henkilöllisyyden ja iän, ne, jotka eivät ole suoraan vastuussa materiaalin jakelusta, eivät ole vastuussa. Tämä suojaa Internet -palveluntarjoajia ja verkkosivustoja isännöiviä yrityksiä veloituksilta, jos joku heidän asiakkaistaan jakaa haitallista materiaalia alaikäiselle.