Sivusuuntainen solunydin (LGN) on osa talamusta, joka toimii ensisijaisena visuaalisen tiedon käsittelyn keskuksena. Sitä voitaisiin ajatella päärelekeskuksena verkkokalvosta siihen aivojen osaan, joka integroi visuaaliset ärsykkeet ja reagoi niihin. Ihmisillä ja muilla nisäkkäillä visuaalinen projektio lateraaliseen solunytimeen on yksi kahdesta vahvimmasta reitistä, jotka yhdistävät silmän aivoihin. LGN: n vaurioituminen voi aiheuttaa jonkin verran sokeutta.
Genu on latinankielinen polven termi. Polvimaisen ulkonäkönsä vuoksi lateraalinen sukupuolinen ydin nimettiin sellaiseksi. Se sijaitsee talamuksen selkäpuolella, joten se on osa keskushermostoa. Aivojen oikealla ja vasemmalla pallonpuoliskolla on yksi sivusuunnassa oleva soluydin.
Mikroskooppisesti tarkasteltuna LGN: n solurungot paljastavat kerroskakun kaltaisen järjestelyn, jossa hermosolujen kappaleet toimivat kakkuina ja neuropiili toimii kuorrutteena. Neuropiili on eräänlainen harmaa aine, jolla on myelinoimattomia hermokuituja ja suhteellisen harvoja solukehoja. Tyypillisesti lateraalisessa geniculate -ytimessä on kuusi eri kerrosta. Kaksi sisempää kerrosta kutsutaan magnosellulaarisiksi kerroksiksi, kun taas neljää ulompaa kerrosta kutsutaan parvocellulariksi kerroksiksi.
Magnosellulaarisilla kerroksilla on suuria soluja, joita kutsutaan magnosellulaarisiksi (M) ganglionisoluiksi ja jotka vastaanottavat syötteen perifeerisestä verkkokalvosta, ja parvocellular -kerroksissa on pieniä soluja, joita kutsutaan parvocellularisiksi (P) ganglionisoluiksi, jotka vastaanottavat panoksen keskusverkosta tai foveasta. Vaikka P -ganglionisolut ovat värille herkkiä ja ne voivat havaita paljon yksityiskohtia, M -solut eivät ole väreille ja yksityiskohdille herkkiä. Vaikka M -solut ovat heikkoja värien ja yksityiskohtien havaitsemisessa, ne ovat erittäin herkkiä liikkeelle.
Kunkin silmän verkkokalvo projisoi neuroneja sekä oikean että vasemman pallonpuoliskon lateraalisiin soluihin. Kukin LGN saa kuitenkin vain puolet kustakin näkökentästä. Tämä johtuu verkkokalvon sisä- tai nenänpuoleisten aksonien ylittämisestä tai hajottamisesta. Verkkokalvon ulomman tai ajallisen puoliskon aksonit pysyvät samalla puolella.
Visuaalinen informaatio sivusuunnassa olevasta ytimestä heijastuu kahden pallonpuoliskon visuaalisiin aivokuoriin optisena säteilynä. Näkökentän vasen puoli nähdään oikealla aivopuoliskolla, kun taas oikea puoli vasemman pallonpuoliskolla edellä mainitun purkamisen vuoksi. Kun signaalit saavuttavat ensisijaisen visuaalisen kuoren, joka sijaitsee kummallakin pallonpuoliskolla, aivot pystyvät rekonstruoimaan verkkokalvon solujen keräämän kuvan. Signaalin siirron kautta verkkokalvosta LGN: ään näkökuoressa ihmiset voivat kokea tietoisen visuaalisen havainnon.