Laukauskello on laite, joka luotiin vuonna 1954 koripallopelin nopeuttamiseksi. Kansallisessa koripalloliitossa (NBA) laukauskello on ja on aina ollut 24 sekuntia, kun taas aika vaihtelee muilla koripallotasoilla. Laukauskello edustaa aikaa, jonka joukkueen, jolla on pallo, on yritettävä laukausta koriin. Jos laukausta ei yritetä ennen kuin laukauskello on kulunut umpeen, sitä pidetään laukauskellorikkomuksena ja pallo luovutetaan puolustavalle joukkueelle. Laukauskellorikkomuksen välttämiseksi laukauksen on oltava hyökkäävän pelaajan kädestä, ennen kuin summeri soi, ja sen on osuttava vähintään vanteeseen, jotta sitä voidaan pitää yrityksenä.
Laukauskellon käyttöönotto muutti NBA: n ikuisesti. Ennen vuotta 1954 äärimmäisen vähäpisteiset pelit olivat yleisiä-Fort Wayne Pistonsin alin voitto Minneapolis Lakersista vuonna 19 18-1950. Kun joukkue sai johtoaseman pelissä, se piti usein palloa ja pysähtyi pelikello laski.
Laukauskello esti tämän strategian ja lisäsi suuresti jännitystä ja fanien kiinnostusta peliin. Vuosina 1954-55, laukauskellon ensimmäisellä kaudella, kokonaispisteet kasvoivat yli 27 pistettä peliä kohden. Boston Celtics teki NBA: n historian keskimäärin yli 100 pistettä per peli. Vuosina 1958-59 jokainen liigan joukkue sai keskimäärin 100 pistettä peliä kohden.
Näennäisesti mielivaltainen 24 sekunnin määrä tuli itse asiassa Syracuse Nationalsin omistajan Danny Biasonen luomisesta matemaattisesta kaavasta. Biasone otti keskimäärin 60 kenttämaaliyritystä joukkuetta kohden-tai 120 per peli-ja jakoi sen pelin 48 minuutilla. Kaksikymmentäneljä sekuntia oli keskimääräinen aika laukausyritystä kohti.
Laukauskello otettiin käyttöön miesten college-koripallossa vasta vuonna 1986, alkaen 40 sekunnista ja muuttuen 35: ksi vuonna 1993. Naisten college-koripallo on käyttänyt 30 sekunnin laukauskelloa vuodesta 1970 lähtien, ja naisten kansallinen koripalloliitto (WNBA) muutti laukaustaan. kello 30 sekunnista 24: een ennen kausi 2006. 24 sekunnin laukauskelloa käytetään myös kansainvälisessä pelissä.