Kun englanninkielinen puhuja puhuu ”lihavasta kissasta”, kyseinen henkilö viittaa johonkin, jolla on korkea sosiaalinen asema, tai henkilöön, jolla on maine menestyksestä, ja se tarkoittaa, että yksilö on myös rikas. Termi “lihava kissa” liittyy vaurauteen suurella vyötärölinjalla ja “rasvalla” lompakolla. Tämä termi on hieman halventava etiketti.
Kielihistorioitsijoiden mukaan termi “lihava kissa” on peräisin XNUMX -luvun alkupuolelta, aikaan, jolloin “ryöstäjäparunit” tai “plutokraatit” hallitsivat suurta osaa Amerikan ja muiden kehittyneiden maiden rikkauksista. Monet vähävaraisemmat käyttivät tätä termiä pilkkanaan viitatessaan niihin, joiden mielestä he eivät ansainneet rikkauttaan ja rikkaita elämäntapojaan. Ajan myötä lause on säilynyt osana luokan yleistä sosiaalista havaintoa.
Etymologiansa kannalta termillä “lihava kissa” on paljon yhteistä muutamien muiden lauseiden kanssa, jotka käyttävät samaa eläinten vertausta. Esimerkiksi, kun joku sanoo “kun kissa on poissa, hiiret leikkivät”, he muodostavat kontrastin kissaa, joka edustaa pomoa, ja hiiriä, jotka edustavat lähtötason tai etulinjan työntekijöitä. Täällä kissaa pidetään saalistuseläimenä ja sellaisena, joka hallitsee muiden ravintoketjun alempien käyttäytymistä.
Toinen lause on kehitetty saman vertauskuvan ympärille havainnollistamaan ajatuksen kääntöpuolta. Jos joku sanoo “hiiret työskentelevät aina, kun lihava kissa on lähellä”, tämä yhdistää saalistuspojan idean varakkaan tai “lihavan” pomo -ajatukseen, joka huolehtii siitä, että alaikäiset työskentelevät ahkerasti. Siinä esitetään myös sama halventava ”lihavan kissan” käyttö, joka viittaa siihen, että organisaation huippuhenkilöillä on runsaasti vaurautta.
On tärkeää huomata, että lauseen “lihava kissa” käyttö on usein pinnallista ja että kaikilla tämän arvonimen saaneilla henkilöillä ei todellakaan ole paljon nettovarallisuutta. Nykyaikaisissa monimutkaisissa rahoitusyhteisöissä on täysin mahdollista, että joku voi hallita suurta organisaatiota eikä hänellä ole suhteellisia varoja, varsinkin kun kyse on taloudellisesta vastuusta. Usein tutkijat tutkivat tarkasti “lihavien kissojen” taskuja ja huomaavat, että velka, petos tai muut asiat aiheuttavat sen, että henkilö ei itse asiassa ole rikas ja voi itse asiassa olla velkaa paljon enemmän kuin hän on arvokas. Tämä osoittaa, kuinka luoton käyttö voi hämärtää merkittävästi jonkun todellisen taloudellisen tilanteen ja kuinka termiä “lihava kissa” voidaan käyttää väärin, vaikka henkilön elämäntapa tai imago sopisi stereotypiaan.