Rahoitusmarkkinoiden likviditeettiriski edustaa kaupankäyntivolyymin puutetta tietyssä arvopaperissa tai omaisuuserässä, mikä voi vaikeuttaa sijoittajan tekemää kyseiseen arvopaperiin tai omaisuuserään liittyvän liiketoimen haluttaessa. Se viittaa myös nopeuteen, jolla yritys voi muuntaa varat, mukaan lukien omaisuus, talletustodistukset sekä sijoitukset osakkeisiin ja joukkovelkakirjalainoihin käteiseksi. Ilman oikeaa likviditeettiä sijoittajat, rahanhoitajat ja yritykset voivat joutua rahavajeeseen ja kokea vakavia vastoinkäymisiä erityisesti markkinoiden taantuman aikana.
Yksi likviditeettiriskin mitta on omaisuuserän osto- ja myyntihinnan välinen ero. Tarjous edustaa sitä, mitä omaisuuden ostajat ovat valmiita maksamaan, ja kauppahinta tarkoittaa viimeisintä hintaa, jolla myyjä oli valmis purkamaan omaisuuden. Spread on tarjouksen ja kysynnän ero. Laajeneva tarjouspyyntöerotus edustaa suurempaa eroa ostajien ja myyjien välillä, mikä osoittaa likviditeetin heikkenemistä.
Osake- ja joukkovelkakirjamarkkinoilla likviditeettiä ympäröi riski, että kauppaan sitoutuu vain yksi osapuoli, joko ostaja tai myyjä. Jos elinkeinonharjoittaja esimerkiksi haluaa purkaa arvopaperin, mutta yksikään sijoittaja ei ole kiinnostunut ottamaan kaupan toista puolta, elinkeinonharjoittaja on vaarassa menettää voittoja tai pahempaa tai kärsiä tappiota. Likviditeettiriski on yleisin harvinaisen kaupankäynnin kohteena olevissa arvopapereissa, koska näiden varojen osto- ja myyntitoimintaa esiintyy alussa vähän.
Osakkeen likviditeetti määrää myös volatiliteetin tai arvopaperin epäsäännölliset hinnanmuutokset. Laajasti vaihdettuja osakkeita pidetään likvideinä sijoituksina. Ne kestävät suuria kaupankäyntimääriä tai estävät institutionaalisten sijoittajien aloittamia kauppoja osoittamatta liikaa epävakautta. Ohuesti vaihdetut osakkeet ovat kuitenkin epälikvidimpi sijoitus. Nämä osakkeet osoittavat enemmän epävakautta, jos kyseisellä arvopaperilla on institutionaalisen kokoinen kauppa.
Yksittäiset sijoittajat voivat luottaa elinkeinonsa likviditeettiin. Jos sijoittajan eläkesalkku on esimerkiksi sataprosenttisesti sijoitettu osakkeisiin, hän on riippuvainen näiden osakkeiden myynnistä kassavirran luomiseksi. Maksuvalmiusriski liittyy siihen mahdollisuuteen, että rahoitusmarkkinat kokevat laskusuhdanteen, kun on aika myydä arvopaperit, ja sijoittajalle jää vain vähän tai ei lainkaan rahaa.
Rahastojen hoitajat, mukaan lukien hedge -rahastojen hoitajat, käyvät usein kauppaa erittäin monimutkaisilla ja joskus epälikvideillä varoilla ja ovat siten alttiina likviditeettiriskille. Tästä syystä hedge-rahastot edellyttävät usein, että sijoittajat suostuvat lukituskauteen, mikä tarkoittaa, että heidän on sitouduttava rahastoon pääomaa vähintään vuoden ajaksi ennen nostopyyntöä. Nostopyyntöjen nousu voi toimia eräänlaisena hedge -rahaston “pankkiajossa”, ja jos johtaja ei pysty likvidoimaan varoja, hänet voidaan joutua sulkemaan.