Likviditeettivaje mittaa eron henkilön tai organisaation likvidien varojen ja kyseisen henkilön tai organisaation ottamien vastuiden kokonaismäärän välillä. Sitä kutsutaan myös likviditeettiriskin tai likviditeetin epäsuhtaksi, se on yksi tapa mitata henkilön tai organisaation taloudellista riskiä. Pankki tai sijoittajaryhmä voi mitata henkilön tai organisaation likviditeettivajetta joko yksittäisenä ajankohtana tai kahdesti tai useammin ja verrata likviditeettivajeen muutosta. Organisaatio voi jopa päättää mitata omaa likviditeettiään arvioidakseen taloudellista terveyttään.
Riippumatta siitä, onko mitattava kuilu henkilön tai organisaation talous, perusmenetelmä kuilun laskemiseksi on sama. Yhtälö koostuu henkilön tai organisaation likvidien varojen, kuten pankkitilien tai sijoitussalkun, määrästä vähennettynä henkilön tai organisaation mahdollisilla velkoilla. Negatiivinen ero tarkoittaa sitä, että henkilö tai organisaatio nettouttaa vähemmän tuloja kuin oletettu velka. Kun ero on positiivinen, henkilöllä tai organisaatiolla on likvidejä varoja jäljellä kaikkien velkojen täyttämisen jälkeen.
Pankit tai muut luottolaitokset käyttävät likviditeettivajeita määrittääkseen korkoja sekä yksityisille että organisaatioille myönnetyille lainoille. Lainan koron korkeus riippuu siitä, kuinka suuri riski lainanantajan mielestä on mukana lainakaupassa. Jos lainaa hakevalla henkilöllä tai organisaatiolla on negatiivinen aukko ja lainanantaja katsoo, että ero ei parane merkittävästi lähitulevaisuudessa, lainanantaja voi joko jättää lainaamatta rahaa tai tarjota lainaa huomattavasti korkeammalla korolla korko.
Henkilön tai organisaation likviditeettivaje vaihtelee yleensä ajan mittaan eri tahtiin, koska eri tekijät voivat vaikuttaa aukon määrään. Kun elinkustannukset tai liiketoiminnan harjoittaminen lisääntyvät ja henkilön tai organisaation tulot eivät kasva samaan tahtiin, ero muuttuu negatiivisemmaksi. Kun organisaatio tai henkilö ottaa uuden vastuun, kuten ottaa uuden lainan, ero tulee negatiivisemmaksi.
Likviditeettivajearvon mittaaminen kahdessa tai useammassa vaiheessa auttaa potentiaalista lainanantajaa tai sijoittajaa tekemään sijoituspäätöksiä. Aukkoarvojen tietojen perusteella mahdollinen lainanantaja tai sijoittaja voi määrittää mihin suuntaan lainanottajan talous on menossa. Kahden tai useamman ajankohdan välisten kuiluarvojen eroa kutsutaan marginaalivälykseksi.