Liturginen teologia tutkii kristillisiä oppeja, jotka liittyvät historiallisiin ja nykyisiin palvontatapoihin. Siinä viitataan sekä katolisten, ortodoksisten että anglikaanisten perinteiden standardoidun liturgian tutkimukseen sekä useimpien muiden protestanttisten ryhmien vähemmän muodolliseen palvontaan. Tapa, jolla ihmiset ovat vuorovaikutuksessa palvonnan kanssa, ja tapa, jolla palvonta ja teologia vaikuttavat toisiinsa, ovat tärkeitä keskustelunaiheita liturgisessa teologiassa.
Muodollisen liturgian opiskelu on liturgisen teologian osajoukko. Tässä tutkimuksessa on muun muassa seurattava liturgisten käytäntöjen kehitystä kautta historian ja niiden suhdetta historialliseen teologiaan. Esimerkiksi anglikaanisen kirkon liturgiassa on yleensä vähemmän avointa opillista opetusta kuin muiden kirkkojen liturgiassa. Jotkut teologit väittävät, että tämä johtuu sen historiallisesta roolista keskitieksi protestanttien ja katolisten välillä Englannissa. Välttämällä nimenomaista opetusta sellaisista asioista kuin transubstantiaatio, anglikaaninen kirkko voisi ottaa vastaan niitä, joilla on katolisia tai protestanttisia sympatioita.
Liturginen teologia sisältää myös teologian ja sakramenttien tai jumalanpalvelusten yhteydessä suoritettavien toimitusten suhteen. Joidenkin perinteiden, erityisesti katolisen perinteen, teologiassa jumalanpalvelusrituaaleja, kuten kaste ja ehtoollis sakramentteja, pidetään keinona, jolla Jumala antaa armon uskoville. Monissa protestanttisissa kirkoissa samat rituaalit voivat kuitenkin olla läsnä, mutta niitä kutsutaan ”toimituksiksi” ja niitä pidetään armon symboleina tai muistutuksina, mutta ei keinoina, joilla armo vastaanotetaan.
Toinen liturgisen teologian huolenaihe on molemminpuolisesti vaikuttava suhde jumalanpalvelusten ja Jumalan näkemysten välillä, joita erilaiset palvonnan muodot julistavat. Monet kirkot tarjoavat “nykyaikaisia” palveluja, joissa voi olla epävirallista opetusta ja rock -musiikkia. Muissa palveluissa voi olla enemmän rituaalisia palvontatapoja perinteisillä kirkon välineillä, kuten pianolla tai uruilla. Nämä palvonnan pintaerot voivat myös heijastaa syvempiä eroja Jumalan näkemyksissä. Perinteisten jumalanpalvelusten kannattajat saattavat väittää, että ne edistävät kunnioittavampaa asennetta Jumalaa kohtaan, kun taas nykyaikaiset palvonnan kannattajat saattavat sanoa, että heidän epävirallisempi tyylinsä tekee Jumalasta helpommin lähestyttävän ja jokapäiväiseen elämään liittyvän.
Liturginen teologia voi myös tutkia populaarisen ja tieteellisen teologian suhdetta. Seminaareissa opetettu teologia vaikuttaa siihen, mitä kirkon jäsenille opetetaan ja uskotaan. Seminaristilla voi olla monimutkaisempi näkemys kolminaisuudesta kuin maallikolla, mutta tieteellinen teologia annetaan jossain määrin maallikolle palvonnan kautta. Teologinen opetus voi tapahtua suoraan saarnaamisen tai raamatuntutkistelujen kautta tai välillisesti laulun tai rukouksen kautta.