LLP -sopimus on yrityksen osakkaiden välinen sopimus, jossa vahvistetaan heidän oikeutensa ja velvollisuutensa sekä luodaan puitteet yrityksen toiminnalle. Lain mukaan sopimuksen ei tarvitse olla kirjallinen useimmilla lainkäyttöalueilla kumppaneiden aineellisten etujen suojaamiseksi pääasiassa siksi, että sovelletaan usein oletuksena olevia oikeudellisia normeja. Yleisesti katsotaan kuitenkin parhaaksi käytännöksi kirjallisen LLP -sopimuksen hyväksyminen, koska se korvaa kaikki lainkäyttövallan mahdollisesti asettamat oletusmääräykset.
LLP on liikeyritystyyppi, joka on luotu monien maiden lainkäyttöalueiden valtuutuslailla. Sitä käyttävät tyypillisesti ammattilaiset, kuten asianajajat tai kirjanpitäjät, jokaisen harjoittajan harjoittajan suojelemiseksi rajoittamattomalta vastuulta liiketoiminnasta. LLP sisältää elementtejä sekä kumppanuus- että yhteisöyhteisörakenteista. Kun ammattilaiset muodostavat LLP: n, heille myönnetään yrityksen rajoitettu vastuu, mutta he säilyttävät silti edut siitä, että heidät verotetaan kumppanuussuhteessa olevina yksilöinä. Jos kumppanuus haastetaan ammatillisessa asemassa tavanomaisessa liiketoiminnassa, kumppanit ovat vastuussa vain siinä määrin kuin ne investoivat kumppanuuteen.
Toinen LLP -rakenteen etu on kyky hoitaa asioita kumppanuutena. Osakeyhtiöllä on yhtiöihin verrattuna vapaus päättää, miten sitä hallinnoidaan osakkaiden enemmistöllä. Sen ei tarvitse noudattaa sääntelyvaatimuksia, paljastaa tietoja sijoittajille tai joutua valvottavaksi hallituksen kautta. Sen sijaan kumppanit äänestävät organisatorisista ja toiminnallisista asioista ja laativat sopimuksen, jota kutsutaan LLP -sopimukseksi. Tämä sopimus säätelee sen sisältämiä asioita, kuten mitä tahansa täytäntöönpanokelpoista sopimusta, siltä osin kuin toiminta ei ole lain vastaista.
LLP -sopimus voi koskea mitä tahansa kumppaneita kiinnostavaa aihetta, mutta vakiosopimuksessa on joitain tyypillisiä kohtia, joissa yritetään käsitellä peruskysymyksiä ja varautua yleisiin liiketoimintahäiriöihin. Jotkut sopimuksen tärkeimmistä vakio -osista sisältävät voittojen ja tappioiden käsittelyn, päivittäisen toiminnan hallinnan, uusien jäsenten lisäämisen kumppanuuteen ja mitä tapahtuu, jos kumppani haluaa lähteä.
Useimmilla mailla, jotka sallivat LLP: n, on myös yhtenäinen kumppanuuslaki (UPA), jota paikalliset lainkäyttöalueet voivat käyttää mallina valtuuttamisasetukselle. UPA: n sisällä ja monissa paikallisissa säännöissä on oletussäännöksiä, jotka käsittelevät erilaisia kumppaneihin ja kumppanuuksiin liittyviä kysymyksiä. Jos parisuhde ei hyväksy kirjallista LLP -sopimusta, tuomioistuin soveltaa näitä oletuslainsäädäntöä ratkaistakseen kumppaneiden väliset kiistat.